Kesä on täällä! Ekaa kertaa tarkeni olla t-paidassa, ja silti tuli kuuma. Ja Moona heitti talviturkin myös, olinkin ihan kokonaan unohtanut kuinka paljon Moona rakastaa uimista. Agitreenien jälkeisellä lämppälenkillä tuli nurkan takaa yllättäen lapsia, eikä Moona edes häntäänsä heilauttanut, tsippaili vaan polkua korvaa kääntämättä rauhakseen eteenpäin. Mietin että se taitaa olla aika väsynyt, kun ei edes huomaa mitä ympäristössä tapahtuu. Hetken päästä kuulin yllättäin murinaa ja roisketta. Vähän pelästyin, mutta Moona olikin vain pulahtanut uimaan, niinkuin aina on ollut tapana treenien päätteeksi. Oli niin innoissaan että ihan kunnolla räyhäsi vedelle räpiköidessään.

Aamulenkillä, tai no päivä se taisi jo siihen aikaan olla, istuskelin pitkään kalliolla suklaata mussuttaen, ja katselin kun Moona jahtasi kaiken maailma ötökkiä ja lintuja. Ihana ihana kesä. Lenkin jälkeen lähdettiinkin suoraan tokoilemaan navalan nurmikentälle, välillä tehtiin jotain, ja sitten taas lokoiltiin aurinkoa ottaen. Niin stressitöntä, eikä minnekään kiire. Ensin otettiin yhtä niistä monista murheenkryyneistä, eli metalli hyppynouto pääsi syynaukseen. Tehtiin aika paljon kaikkea hauskaa, hyppyä agility tyyliin, karkuun juoksua, ja kokonaisena. Ote oli hyvä, asenne hyvä. Lisää tällaisia treenejä, niin eiköhän se tästä. Sitten seuraavaan vaikeaan juttuun, eli ohjattu nouto. Merkit huonontuneet yleisesti, kun ei olla tehty niitä erikseen. Ensin tein kokonaisena liikkeen alkuna kummatkin suunnat, vauhdista palkka, toi oikeat. Sitten vielä helpotetusti, ja otin pitkästä pitkästä aikaa myös luovutukset, eikä ymmärtänyt muka mitä pitää tehdä, sylkäisi kapulan ja masentui. Uusi yritys ja nyt muisti hyvin, hönö. Pitää muistaa ottaa noutoa loppuun myös, vaikka pääasiassa palkkaisinkin vauhdista. Ja vinosta luovutukset treeniin myös. Sitten harjoiteltiin merkkejä, laitoin neljä merkkiä "keskipisteestä" eri puolille, tarkoituksena harjoitella oikean merkin lukitsemista, ja saada vauhtia juoksuttamalla sitä pitkällä matkalla vastakkaisille merkeille. Parani loppua kohden, ja alkoi selvästi ymmärtämään, että mun rintamasuunnasta suoraan olevalle merkille kuuluu mennä, välliläkun se lukitsee väärän merkin, eikä pysty päästämään siitä irti. Vauhtiakin saatiin lisää, oli oiken hauska harjoitus. Loppuun vielä eteenmenoa, palkkailin nyt seuruu osuudesta. Sitten tulikin treenikaverit, niin sain otettua vielä paikkamakuun pk-tyyliin. Jätin namut tassujen eteen, ja sanoin paikka käskynkin, makasi aikas nätisti, paitsi kun Naku teki luoksarin, kääntyi pää. Kielsin ja moona otti sen hyvin, ja pysyi rauhallisena. Ihan tyytyväinen olin kyllä. Sitten Moona autoon tauolle, ennen esineruutua. Esineenä kännykkä ja pieni pehmo-avaimenperä. Meni mun mielestä ihan hyvin, ja jaksoi etsiä. Lisää "jotain" olisi voinut vielä olla työskentelyssä, ja ennen lähetyksiä kaipasi vähän innostamista. Voisi tehdä vielä hajunhakuja esimerkiksi, niin varmuutta ja itseluottamusta tulisi lisää. Nyt se ei ole ehkä vielä ihan varma, vaikka jaksaakin työskennellä ja löytääkin esineitä.

Hetken lepotauon jälkeen päästiin kesäkauden ensimmäisiin treeneihin. Ryhmä ja koutsi on "uudet", vaikka kaikki onkin ennestään tuttuja. Kivaa vaihtelua kuitenkin, ohjaajana Nadja. Treeni oli mukavan erilainen, ja saatiin uusia näkökulmia, ja itsekin sai taas ajateltavaa ja treenattavaa. Mikäs sen parempaa siis.

Alku oli miltei mahdoton, kokeiltiin vaikka ja mitä, ja lopulta löydettiinkin sopiva ohjaus. Kakkosella olin ottamassa vastaan ja jarruttamassa, ja siitä sokkari ja kolmoselle niisto. Ainoa tapa millä 2-3 ei valunut pikäksi. Moona jarrasi mun mielestä hyvin kun jarrutin lähellä ponnistuspaikkaa, mutta ei onnistunut ollenkaan, jos merkkasin hypyn ajoissa ja lähdin liikkeelle. Eikä ihmekään, koska sellaista ei olla opeteltu, ja treenien jälkeen tajusinkin, että suhina tarkoittaa jarruta nyt. Ja siinä merkkaamisessa kävikin niin, että se kokosi kun suhisin, mutta hyppäsikin pitkästi väärään suuntaan kun suhina lakkasi ja lähdin liikkee käännöksen suuntaan. Näitä pitäis harkata siis jotenkin, niin saadaan lisää vaihtoehtoja ohjaamiseen. Treenin jälkeen tuli myös mieleen, että Anne-Marian koulutuksessa on joskus ollut melko samanlainen tilanne kuin tässä alussa, ja ratkaisua mietittiin silloinkin. Niisto toimi hyvin, ja ennakoivat valssitkin, kun sain rytmityksen kohdilleen. Oli tarkoitus lähettää koiraa itsenäisesti hyppäämään, ja voi kamala kun mun teki mieli juosta mukana niissä paikoissa. Kepeiltä meinasi kääntyä väärään suuntaan lopussa, kun laittoi meneämään itsenäisesti, vauhtikin oli aika surkea. Kepit treeniin, hep! Moona pudotti muutaman riman, oli selvästi vaikeuksia pohjan kanssa, ja se pohja olikin talven jäljiltä aika mössöä paikoitellen. Moona ponnistaa ja liikkuu niin voimalla, ettei saanut oikein pitoa maasta. Kivat treenit kyllä.

Viimeviikolla treenailtiin kaikenlaista, enää ei tosin ole niin muistissa että mitä. Ainakin aksat meni keskiviikkona aika putkeen, kun treeneissä oli seuran sisäiset möllikisailut. Moona teki nollan sekä kisaavien hyppy että agiradalta, ja voitettiin kumpikin. Eka agirata oli aika helppo, ennen rataa en saanut Moonaa ihan kuulolle, ja radalla ohjasin liian vaisusti, enkä rytmittänyt hyvin, muuten ohjaukset ihan ok. Taiteiltiin nolla kuitenkin Moonan ansiosta. Hyppäri oli kanssa helppo, ja tähän sain nyt itsekin hyvän fiiliksen ja yrityksen päälle, yhdessä kohtaa olin myöhässä, mutta sain pelasteltua kuitenkin. Moona oli niiiin hyvä, kuunteli mutta samalla luki hyvin rataa ja irtosi vaikka minne. Se oli taas niin täydellinen aksakoira, oikea timantti. Tottiksista jäi mieleen metrin hyppynouto, joka onnistui, mutta Moona mietti vähän hyppyä, vaikka vain pikkukapulalla tehtiin. Ammuttiin lopuksi, eikä Moona reagoinut yhtään. Laukaukset tuli yllättäen kun olin potkimassa sen kanssa eteenmenon pallopalkkaa, ja se taisi olla hyvä juttu. Yleensä Moona on ollut mulla hihnassa, ja siinä on sitten leikitty, ja koko tilanteesta on ehkä tullut jotenkin paineistava. En varmasti olisi edes uskaltanut pitää sitä irti niinkuin se oli, jos olisin tiennyt että nyt ammutaan jo. Hyvä että meni siis noin.

Perjantaina lähdettiin kohti Hauhoa ja Valkohampaan leiriä, jolta kotiuduttiin eilen illalla. Olin siellä siis ohjaamassa mm. agilitya, joten Moonakin pääsi mukaan vääränrotuisena belgejen ja schipperkejen keskelle. Ensimmäinen koiraleiri nyt siis takana, ja oli kyllä hauskaa. Moona jaksoi hyvin monet treenit päivässä, eikä oikeastaan nyt kotonakaan vaikuta normaalia väsyneemmältä, viettihän se leirillä suuren osan ajasta lokoilemalla häkissä, toisin kuin minä.

Hakumetsässä oltiin päivittäin, eli yhteensä 5 maastotreeniä tuli Moonalle. Motivaatio on Moonalla oikein hyvä nyt, ja vaikka se menee vauhdilla, niin tekee hyvin töitä. Lauantain kokeiltiin ekaa kertaa ilmaisuja metsässä irtorullilla, ja se onnistui heti tosta noin vain. Kolmannen näytöllä mulla vain nyrjähti nilkka, ja treeni jouduttiin keskeyttämään siihen.. Mutta pääasia että se ilmaisu sujui metsässä, ja ihmeen helposti se kävi. Seuraavassa treenissä oli myös yksi ilmaisu, ja siinä tuli vähän sählinkiä, kun Moona ei ihan osannut ohittaa keskilinjan ihmismassaa ja pudotti rullan ennen kuin löysi mut. Otettiin vielä toinenkin treeni metsässä ilmaisuja, ja viimeisellä niistä oli jo ihan edennytkin rulla suussa eikä palannut omia jälkiään. Tyhjät sujuu ekoina pistoina, niinkuin niitä yleensä olen tehnyt, mutta nyt ainakin kääntyi kerran väärään suuntaan tyhjällä, kun se oli kolmas lähetys ja lähti etukulman piiloa kohti. Ukot löytyi kaikki hyvin, ja Moonalla kova hinku etsiä, hyvällä mallilla on siis jokatapauksessa. Vikoissa treeneissä oli lopuksi samassa piilossa Moonalle kaksi tuttua maalimiestä, ja moona oli oikein onnellinen, siihen oli hyvä päättää leirin hakuilut :) Joka päivä taisi olla myös erikseen ilmaisuja kentällä, ja kaksi kertaa sai ilmaista myös kiinnolla, vähän oli vaikeaa, mutta ottaa kiinnon kuitenkin hyvin maasta, eikä sivukautta heilauttamalla niinkuin silloin joskus. Mökkikylää tehtiin kerran myös.

Aksaa Moona sai myös tehdä enemmän tai vähemmän. Puomi taas hidas, yyh. Treenailtiin kontakteja, niistoja ja kääntymistä pituudella ja muurilla sekä päällejuoksua kepeillä. Lisäksi kaikkea turhaa tai vähemmän turhaa esteillä humputtelua. Temppuja Moona pääsi näyttämään myös, ja treenailtiin myös jotain uuttakin. Moona pääsi myös pitkästä aikaa etsimään lelua metsästä kaverinsa tervu Jaron kanssa, ja kerran löysi Jaro ja kerran Moona. Se on kyllä hyödyllistä esineruutua ajatellen, koska aina näiden leikkien jälkeen on Moonalla enemmän hinkua esineruudussa etsimiseen. Vaikka onkin kilpailutilanne, niin hyvin on Moonalla silti nenu auki, kun lelu löytyy nopeasti. Tokoa/tottista tehtiin vain kerran vikana päivänä ihan viimeiseksi, vaikka ei mennyt niin hienosti, niin ainakin Moonalla oli intoa tehdä. Jäävejä sekoitti pariin kertaan, eikä tassut pysyneet paikallaan, noudossa ei malttanut olla rauhassa, kun jouduin aika voimakkaasti heittämään uutta painavempaa kapulaa. Ensin törmää luovutuksessa, sitten seuraavaksi vino pa.. Eteenmenoa edeltävä seuraaminen on ihan mahdoton juttu, kun niin kova kiire juoksemaan palkalle. Alla jotain videoa tästä, ja siitä on suosiolla jätetty epäonnistumiset pois..

Leirillä oli myös koiratoto, eli koirien juoksukilpailu. Moona voitti, ja Naku oli hyvä kakkonen, eli mun aksakoirat nappasivat tuplavoiton, hieno juttu! :) Tein myös Nakun kanssa vähän aksaa, ja se meni oikeestaan aika hyvin. Pääsin kokeilemaan myös viestiä, kun saan olla Nakun toinen pää. Vaikutti ihan hauskalta lajilta sekin, ja jatketaan varmasti Nakun kanssa.

Vuoden ekat tottikset, ilmaisut ja esineet on takana. Ilmaisut sujuu tauon jälkeen oikein hyvin, rullan luovutus on vain Moonalla hieman kiireinen, mutta eiköhän se taas siitä. Testattiin kiintorullaakin nyt tarkoituksella, ja poimi hyvin rullan kun maalimies näytti maahan päin. Enää se ei edes yritä ottaa kiintoa jo juostessaan maalimiehelle, mikä oli joskus vähän ongelmallista ilmaisu treeneissä, joten uskalsi kokeilla kiinnolla nyt kerran noin. Esineitä tehtiin kerran, ja ne meni yllättävän hyvin. Ei ollut mitään apuja, joten sen on sitten täytynyt jo oppia virittely "Missä esine on?", koska tiesi ihan selvästi mitä on tekemässä. Ensimmäisellä lähetyksellä sai hajun heti esineestä (pieni kangaspussukka), ja löysi sen ongelmitta. Toinen esine (lompakko) oli ihan takarajalla kauimmaisessa kulmassa. Nyt oli vähän vaikeaa irrota etsimään, kun ensimmäinen löytyi niin läheltä. Innostin sitä vähän kuiskimalla "Missä esine on?", niin lähti hyvin ja löysi heti esineen kun sinne asti pääsi. Tosi matalassa vireessä se nyt oli, mutta tärkeintä että ne esineet löytyy. Vauhti tulee toivottavasti sitten varmuuden myötä. Tottiksessa tehtiin eteenmenoa, hyppynoutoa ja paikkamakuuta. Hyppy korkeimmillaan 80cm, oli vähän epävarma. On niin kauan viimeisistä hyppynoudoista korkeammalla hypyllä. Lopuksi onnistui kuitenkin hyvin. Paikkamakuussa oli ihan ihmeellinen aluksi, eikä ymmärtänyt muka mitä oltiin tekemässä ja nousi seisomaan varmaan kolme kertaa heti kun kävelin pois.. Johtui siitä, että näki että solmin se tolppaan liinasta ja sekosi siitä.. Moonaa ei voi oikeen sitoa mihinkään kun se räkyttää, ja nyt ei sitten varmaan tiennyt pitäiskö räkyttää vai maata, pöh.. Ja vielä se etten sanonut paikka käskyä, niinkuin tokossa. Pk-tyylistä makuuta ollaan tehty viimeksi niin kauan aikaa sitten.. Mutta ei sen silti olis pitänyt nousta, ja sillä oli vielä pallokin jalkojen välissä. Irrotin sen sitten liinasta ja laitoin uudestaan huomaamattomasti kiinni, sitten vielä paikka käsky kun lähdin sen luota. Ja vihdoin siihen "harjoitukseen", eli toinen koira tekemässä luoksetuloa kun Moona makaa, se meidän vaikeus, jonka vuoksi BH-kokeeseen ei vielä ole asiaa. Kertaakaan se ei ole lähtenyt, mutta häntä nousee ylös ja tuijottaa liikkeelle lähtevää koiraa. Nyt oli hyvin kuitenkin sen, eikä kiihtynyt ainakaan paljon. Su treeneissä tehttiin hyppyä ja A:ta, meni hyvin. Hypyssä päästtin metriin ilman kapulaa.

Tokoa llaan otettu myös ihan vähän. Jäävien erottelu ihan hukassa, tarjoaa ensimmäisenä istumista, yllätys yllätys. Nopeasti kuitenkin palautuu mieleen ja yksi zetakin tehtiin onnistuneesti. Kaukoja ollaan tehty sisällä, ja kaikki vaihdot oli heti tyylipuhtaita. Seiso-istu vähän epävarma, kun välillä ei tottele heti käskyä. Tunnari otettiin tänään sisällä, ettei kokonaan unohdu. Nuuski ja nuuski ja kolmannella kerralla oman kohdalla otti vasta sen, vaikka selvästi huomasi sen jo aiemmin. Ei mikään yllätys, Moona just sellainen, että tauon jälkeen asiat unohtuu kummallisesti. Pitää hinkata niin sitten sujuu. Vaikka taukoillaan tokosta, niin koitan aina välillä tehdä vähän jotain liikettä, ettei ole ihan niin suuri työ kun aletaan taas treenaamaan. Maanantaina on jo Sirken tokopäivä, että niitä liikkeitä mitä siellä aiotaan tehdä pitäis kai yrittää kerrata, tai se ei muista siellä tokopäivässä yhtään mitään.

Temppuja ollaan yritetty myös tehdä, ja se sekoittaa niitä. Ihan sama mitä sanon, niin se on jo tekemässä jotain muuta. Pahin on uusi temmpu syliin hyppäys, kun koko ajan saa olla varuillaan milloin se päättää pompata päin näköä. Ehkä se nyt oppii näitäkin erottelemaan kun vain treenaillaan.

Aksaa on tehty eniten, ja se sujuu jos ei lasketa hitaita kontakteja. Niille pitäis nyt tosissaan tehdä jotain, onneksi lumet sulaa pian ja päästään treenaamaan omalle pihalle vaikka joka päivä niitä vähän. Juha Oreniuksen tunneilla ollaan nyt käyty muutaman kerran, viimeksi maanantaina. Moona menee aika hyvin, ja mäkin aina välillä. Kuulemma 90% meidän tekemisestä on jo ihan kolmosten tasoa, 10% ajasta mä en luota koiraan vaikka se on ihan taatusti kaiken luottamisen arvoinen, tai muuten vain tyrin. Mutta kyllä tuntuu siltä, että Juhan treeneissä ollaan jo kehitytty. Uskallan jättää Moonaa suorittamaan asioita itse, ja liikkua paljon vapaammin. Ehdin tekemään pers-jättöjä sellaisiin paikkoihin mihin en ikimaailmassa olis edes ennen kuvitellut ehtiväni. Noissa treeneissä joutuu kyllä juosta, ja lopussa on aina tekemässä kuolemaa, eikä yhtään toistoa jaksaisi enää. Viime treenistä on  myös video (Kiitos Emma kuvaamisesta), jossa kaikki mokat myös näkyy. Alussa oli meille vaikea paikka, eli saada Moona kokoamaan kun olen itse esteen toisella puolella kauempana, se ei koonnut, joten harkattiin sitä. Kepeillä ei olisi tahtonut kestää päällejuoksua, sekin siis treeniin. Muuten Moona oli hyvä, ja ohjaaja mokaili.

© Henriikka Havukunnas

Kiireistä on ollut, siksi on päivittely jäänyt. Tapahtuu niin paljon, ettei millään jaksaisi niitä pistää ylös, kun asioita on niin paljon. Sitten ne omat oivalluksetkin unohtuu jonnekin, höh.

Mutta iloisin uutinen on Rasmuksen nollavoitto kolmosissa. Siis mitäh? Niin että ensimmäinen nolla kolmosista ja voitto kaupanpäälle? Vaikeaa uskoa, mutta totta. Kisaajia oli vähän, ja nollia vain kaksi. Fiilis oli mitä mahtavin, vaikka luulin että tultiin viitosella maaliin, mutta ei siitä puomin alastulosta tullutkaan sitten virhettä. Oli kyllä mukavaa mennä vanhan tutun Rasmun kanssa, tuntui niin turvalliselta. Ei paineistunut kontakteilla ei, mutta ne oli kyllä aika piip. Mutta ihan tietoisesti hylkäsin ne 2on2offit, pääasia että on kivaa. Videotakin on katsottavaksi tältä paremmalta radalta, huonompaa en laittanut, ettei tarvii sitä muistella ;) Kiitos videoinnista Gunnelille!

Moonallakin oli kisat, ja kartutettiin hyllysaldoa kahdella. Moona oli oikeen hyvä, lähdössä istumis tappelut vaihdettiin hipsimis seisomiseen, enkä kadu. Se istumaan pakottaminen vain kiihdytti sitä, ja lopulta oltiin molemmat ärsyyntyneessä mielentilassa, se ei ollut hyvä se. Olis sen saanut rauhallisestikin vaadittua istumaan, mutta kiireessä kisoissa se ei onnistunut, kun ei ole aikaa siellä rauhassa vaatia. Tavallaan nyt luovutin sille, mutta joskus on vain parempi jatkaa matkaa sopuisasti, ilman että tekee kaikesta niin suurta numeroa. Se seisoo nyt suurinpiirtein siinä mihin jää, ja sillä hyvä. Ekalta radalta jäi oikeen hyvä fiilis, vaikka kahdessa paikassa vaihtui suunnitelmat, en osannut viskiä, enkä kerennyt todellakaan sylivekkaamaan lopussa, mutta vaikka olin huono enkä osannut, niin Moona odotti kiltisti mun ohjeita, eikä sinkoillut miten sattuu. Toisella radalla sama alku, ja mokasin sen siis kummallakin radalla, tyhmä minä en tajunnut, että olis pitänyt olla ykkösen ja kakkosen välissä ottamassa vastaan, että rytmis pelittäis, mutta ei voi vaan mitään enää. Lisäksi hätäinen vekki vei Moonan A:n sijasta puomille, että peukut mulle taas siitäkin. Samoin putken jälkeen juoksin jossa ihan väärällä linjalla, ja pilasin sujuvan irtoamisen putken jälkeen hypyille. Olihan siinä oikein hyviäkin kohtia, ja Moona antoi taas parhaansa. Se Moonan panos kyllä lämmitti mieltä, eikä oma surkeuskaan hirveästi harmittanut. Kehityn ihan varmasti kun saadaan vain kisoja alle, ja opin pikkuhiljaa arvioimaan mihin on mahdollista ehtiä. Pikkuhiljaa vain eteenpäin, kyllä vielä joskus kaikki asiat saadaan onnistumaan samalla radalla ;) Tästäkin on video, kiitos Inarille kuvailusta. picasaweb.google.com/105366327241762753903/20120129_AgilityLohja_SenniJaMoona

Liuhtojen treenit on menneet myös oikein hyvin. Siellä aina huomaa kuinka kokematon on vielä ohjaajana, mutta samalla saa myös onnistumisia, ja jopa kehujakin. Treenilista kasvaa, ja uusia ajatuksia herää. Kuinka mukavaa, ja enää 4 kertaa jäljellä :( Eilen Moona sai olla kentän laidalla häkissä pakkasen takia, ja vähän etukäteen pelkäsin miten se siellä on tällä kertaa, kiljuu vai nukuu?? Mutta se oli ihan kiltisti ja rauhassa, tein uuden huomion. Jos sitä vähänkään pakottaa menemään häkkiin, se saa siellä raivarin, metallihäkistä vääntyy melkein ovi sisään ja moona pääsee karkuun. Jos taas rauhassa pyydän sen menmään sinne, ilman hermostumista ja kiirettä, enkä anna sille muita vaihtoehtoja, niin se lopulta menee sinne nöyränä ja tyytyväisenä, ja käy maate. N. 5min odottelin eilen päättäväisesti, että se itse tekee valinnan mennä häkkiin, ovi kiinni sillä hyvä. Siellä se nukkui yli tunnin, vaikka vieressä mentiin agilityä. Sitten tuli tyytyväisenä lämppäämään, oi ja voi. Oliko se sittenkin näin helppoa, tarvittiin vain pieni henkinen ylivoima? Ja näitä tilanteita meillä riittää, ennen otin sen pannasta tassupesulle ja olihan se aika tappelua. Nykyään riittää yksi päättäväinen tule, ja se menee sisomaan kiltisti pesuhuoneeseen, eikä jalkaansa liikauta ennenkuin suihkuttelu on hoidettu, ei tarvitse pitää pannasta kiinni, ati kummankaan hermostua. Sama kynsienleikkuussa, se on ollut meillä aika haastava prosessi, koira tempoo ja panikoi, itsellä kiehuu kun tassut vaan viuhuu eikä leikkuu onnistu. viimeksi laitoin Moonan nätisti kyljelleen, pidin sitä rauhassa aina kun tassu alkoi huitoa, unohdin kiireen, tässä ollaan vaikka koko päivä jos on tarvis. Kynnet oli leikattu nopeammin kuin koskaan ennen. Aina sanotaan että koirat pitää kasvattaa kovin mustavalkoisesti, mikä on tietenkin ihan totta, mutta ainakin Moona osaa näköjään olla hyvin mustavalkoinen. Kun vain itsekin aina olisi.

Moona on jotenkin ollut outo juoksun jälkeen. Treeneissä on alkuun hirveät kierrokset, ja varmaan jokaisissa tokotreeneissä on nyt käynyt kerran kunnolla käteen hampaat. Sitten lopussa se on aina ihan puhki koko koira, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan kun se päästäis kaikki energiansa kerralla veks, ja sitten taantuisi. Kokeenomaisessa se haukku liikkeiden välissä vireen nostatus palkitsemisesta, mutta saattaa johtua ihan muustakin haukkumisen tahattomasta sallimisesta, en tiedä. Olen nyt kieltänyt siitä kun ollaan harjoiteltu kehuihin reagoimista, kyllä se pystyy sen vireen pistämään tekemiseenkin, niinkuin ennenkin. Ei sillä kuitenkaan mitään ääntelyongelmaa ole esiintynyt ennen tätä. Tykkäis vaan haukkua, ja harmi kun joutuu sit kieltämään kesken kehujen :( En tiiä.. Tai sit pitäis vain kehua tosi hillitysti. Muuten liikkeille kuuluu hyvää, ongelmia on ollut metskussa, kaukoissa ja tunnarissa, mutta paremmalla puolella ollaan jo. kaukotkin sujuu ruokakuppipalkalla paremmin kuin koskaan, vähän aikaa sitten kaukopalkka vain häiritsi sitä, kun ajatus olisi ollut puoliksi palkassa ja puoliksi tekemisessä, nyt sillä naksahti jotenkin, että tekee täysillä keskittyneesti ennen vapautusta syömään. Juoksin jälkeinen outouskin on jo katoamassa toivottavasti. Ei ne koira ole koneita ei, pitää ymmärtää..

Viime hakuiluissa ei ollut tietoakaan edellis kerran oudosta käytöksestä, niinkuin arvelinkin kaiken sen ärsyyntymisen keskellä. otettiin mukava treeni ennen taukoa, ensimmäin tyhjä, tosi hieno laatikko pisto, vaikka vähän vielä kummastuttaa kun siellä ei ole ketään piilossa, eikö aina pidäkään löytää joku? Toiselle puolelle valmis, hyvin löytyi, ja kolmas äänellä, ettei vaan palaa etsimään jo tarkistetulle alueella, ja hyvin löytyi taas. Oltiin vierailemassa hi-han treeneissä, joten vieras maasto ja vieraat maalimiehet, hyvin meni siis. Kaksi ilmaisutreeniä on myös ollut, ja viimekerralla meni jo oikein hyvin, niinkuin joskus ennenkin. Otti itse rullan maasta, ja ajatus oli kirkkaan selvänä mielessä, ei oikomista. Lisäksi edistystä siinä, että ukot peitteiden alla, eikä ottanut kertaakaan kiintorullaa suuhun. Joskuhan oli se, että poimi rullan suuhun jo juostessaan näkyvälle ukolle kentällä, nyt ottaa siis irtorullan, ja toivottavasti älyää sitten sen kiintorullankin oton, kun sen aika koittaa.

Esineitä tehtiin myös pari kertaa, ohuita hyvin tallattuja kaistaleita pellolle ja harvaan metsään. Kerran oli valmiit ei mun koskemat esineet, ja ne löytyi, jee. Muuten on ollut ihan omia esineitä lenkin sivussa tehtynä.

Nyt juuri kaikki tuntuu kovin hyvältä, ei ole paniikkia mistään typerästä tokoliikkeesta, agilityn kuumumisesta, vaikeudesta ymmärtää haun monimutkaisia kuvioita, tai sitten muutenvain Moonan käytöksestä tai omasta osaamattomuudestani. Tuntuu että kaikki sujuu, ja hiljalleen menee eteenpäin omalla tahdilla. Nautin tästä hetkestä, sillä ongelmia tulee varmasti taas pian johonkin, niinkuin aina.

Ja juu-u, tuosta pienestä suloisesta paimenesta on kyse. Se on niin hauska kaikessa älykkyydessään, voisi vaikka kirjoittaa kirjan: "Miten koulutat omistajasi". Niinhän sitä sanotaan, että bc oppii kyllä vedättämään hömelöä omistajaa vaikka 6-0, ja tottahan se onkin.

Tänään oli taas hauska tilanne ilmaisu treeneissä, kun Moona yritti juksuttaa vähän kaikkia. Mentiin aukeaan mettään, jossa neljä ilmaisua ihan näkyvillä ukoilla. Ei siis tarkoituksena etsiä mitään vielä. Ensimmäisellä muuten hyvä, mutta räki rullan metriä ennen suusta, yleensä luovuttaa kovin nätisti eteentulo asennossa. Odotin että itse hoksaisi korjata sen, muttei mitään yritystä edes vaikka kuinka rullaa osoittelin, ei ollut sitä huomaavinaankaan. Sorruin antamaan käskyn tuo, ja sit toikin. Näyttö hyvä säädöistä huolimatta. Sitten seuraava toiselle puolelle, en nähnyt ihan mitä siellä tapahtui, kun ehdin etenemään aika paljon. Ei ollut kuulemma suostunut ottamaan rullaa, ja maalimies oli sitten auttanut luonnollisesti. Oli pudottanut rullan melkein heti, ja maalimies oli sitten ystävällisesti käynyt nostamassa sen Moonalle. Mietin kyllä että olisin ohjeistanut maalit niin, ettei rullan kanssa saa auttaa ollenkaan, kun on muutamissa viime treeneissä päässyt käymään niin, että jos ei heti hoksaa ottaa, niin maalimiehet auttaa sille rullan suuhun. Hyvä minä, kun en muistanut sit ohjeistaa maalimiehiä tästä heti. . Sanoin tuo ennen kuin ehti räkäisemään, jotta ede rullantuonti onnais, näyttö hyvä. Kolmosella ei taas ollut ongelmaa rullan ottamisella, olihan se aikaisemminkin sen puolen maalilta sen ongelmitta ottanut, vaikka samanlailla oli sielläkin maassa irtaallaan. Räkäs taas rullan metrin päähän, eikä yrittänytkään korjata, uusin koko lähetyksen, ja toi sitten oikein tiiviisti eteen sen, näyttö taas hyvä. Olis varmaan heti ekalla pitänyt korjata, se osaa kyllä, yrittää vain oikoa. Sitten taas nelonen sillä maalimiehellä, joka ei äsken onnistunut. Nyt oli suunnitelma, että maalimies passiivinen. Ja niinhän siinä yllätys yllätys kävikin, että ei millään olis ottanut rullaa. Etenin ja huutelin Moonaa, mitään ei kuulunut. odotin ehkä 5min, ja palailin lähemmäs katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ei mitään, Moona seisoo hölmönä maalimiehellä odottaen apuja, ei auttanut ei. Sanoin ihan että ohhoh, nyt ei kyllä mee ihan nuin, ja Moona tulikin sieltä sitten mun luokse. Uusi lähetys eikä minkäänlaista ongelmaa rullan otossa, ei edes pientä miettimistä mitä pitäis tehdä, voi pientä huijaria. Näyttö taas hyvä, ja siihen olikin kiva lopettaa. Joutui pieni raskaan työn raataja tehdä ihan itse palkan eteen töitä. Kyllähän tuo kovasti tykkää hommia tehdä, mutta jostain syystä se välillä puijaa. Varmaan niin kova kiire saada palkka, ettei millään malta olla huolellinen. Yrittää päästä helpolla, ja on huomannut että se toimii. Usein saa vähän helpotusta, kun pitäisi vain antaa miettiä ihan omilla aivoilla. Samahan oli siinä metalli noudossa, asteittain se huijasi mut antamaan sille palkan kuonkosketuksesta, vaikka aiemmin osasi noutaa koko kapulan, huonolla otteella tosin silloin. Mutta juu, oletan, että enskerralla menis ilmaisutkin ihan putkeen tän taistelun jälkeen. On se vaan niin hupaisa otus :)

Arkikäytös on ollut myös pohdinnan alla. Yleisesti Moona on tosi kiltti koira, eikä tuhmaile, mutta on myös niitä tilanteita, joissa hallittavuus vois olla paljon parempi. Esim juuri koirien kohtaaminen metsässä, en luota siihen aina niin paljon, etten laittaisi sitä varmuuden vuoksi hihnaan, ja noiden naapurin koirien luo se on karkaillutkin. Treeneissä se saalistaa agility koiria, ja tuijottelee muita, ja vastaa murinaan häntä pystyssä, rinta rottingilla. Muita koiria ei päästä lähelle jne. Yksi treenikaveri ehdotti meille vakavasti jääkautta, sillä meillä ei johtajuus asiat ole kaiketi kunnossa. Mietin kyllä hetken, mutta ei. Yleisesti Moona kuuntelee tosi hyvin, tulee kutsusta salamana luokse, menee lenkillä vapaana, ja hienovaraisellakin huomautuksella kulkee nätisti mun takana. Ei vedä hihnassa, ja odottaa ovista kulkemiseen lupaa jos niin pyydän. Enää ei ole yleisesti sitä sääntöä, kun unohdin sen aina itse. Se väistää pois tieltä, ei pompi sohvilla jne. Ja kun olen asiaa pohtinut, niin en taida edes uskoa noihin johtajuusteorioihin ja jääkausiin. En ole myöskään pelkän palkitsemis koulutuksen kannalla. Jotenkin liian radikaaleja ääripäitä, valitsen mielummin jotain siltä väliltä. Palkitsen alkuun, ja kerron miten pitää toimia, kun osataan, niin voi jo vaatia tekemään, ja palkkaa tippuu vain satunnaisesti. Esim. lenkeillä Moonan on nyt välillä tultava lähelle kävelemään, ja palkkana siitä on päästä takaisin juoksemaan. Jos ei tottele, on tätäkin pari kertaa yrittänyt, niin tulee ihan vihainen kielto. Sitten tottelee taas. Toki voisi ihan palkkaankin perustaa, mutta sitten meillä on ainakin ongelmana se, että Moona näkee asian niin, että tottelee jos palkka on haluttava. Jos pitää valita jänis, vai namia, niin ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsee. Nälkäisenä on tehnyt niinkin, että hakee pikapikaa namun, jonka jälkeen säntää jäniksen perään :D Mulla pitää siis olla jonkinlainen päättäjän asema, toteltava on ihan vain koska täytyy, ei vain palkan takia. Tällä viikolla ohitettiin räyhäävä staffi tms. ihan parin metrin päästä lenkkipolulla, ja molemmat koirat vapaana vierellä, ei nakkeja, ei houkutteluja, vain napakka mukana käsky. Olin niin ylpeä, vaikka asian pitäis olla kai ihan itsestäänselvyys :) Agilityn jahtaamiseen olen myös puuttunut, vähän jyrkemmin keinoin tosin.. Olen niin iloinen, että saatin tähän apua! Katsotaan mihin edistytään, toivottavasti jonain päivänä ei tarvitsisi olla sen kanssa niin varuillaan, tai kuunnella sitä räkytystä.. Kyllä se vaan pystyy hillitsemään itsensä, mutta oli tässäkin asiassa päässyt uunoa omistajaansa huijaamaan.

Siinä jonkinlainen kuva Moonasta. Vaikka se onkin siinä vinossa ja jalat harottaa ties mihin, niin näkee siitä noin suurinpiirtein miltä se nyt näyttää. Vähänlaisesti on karvaa, mutta ruikula puikula se ei enää ole. Lihasta on jonkin verra jo tullut nahkan alle..

Haussa on päästy taas harppaus eteenpäin, hitaasti, mutta varmasti vaikeutetaan, mutta suunta on aina parempaan päin. Muutamissa treeneissä on ollut jo valmiita ukkoja, ja aina on löytynyt maalimies piilosta. Pääosin pistot ovat hyvin suoria, ja on pyritty siihen, että löydöt suoraan piston päässä. Välillä on joutunut etenemäänkin lähinnä vahingossa. Yksi vahinko tyhjäkin tuli tehtyä kerran. Irtoaa tosi syvälle etsimään, ja jaksaa etsiä niin pitkään että löytää. Joskus olen kutsunut pois, ja onkin saanut hajun tullessaan mun luo. Hyvin on silti mennyt maalimiehelle, mun käskyistä välittämättä. Hyvä näin, sillä hallinnan kanssa tuskin tulee meille suurempia ongelmia, se on tavallaan aika kuuliainen kuitenkin. Eilen tehtiin kuusi pistoa ja kaikilta löytö. Ekat 4 ilman apuja, vieraat maalimiehet. Kahdesta vikasta äänet, ja sitten vuorotellen lähetykset. Kaikki löytyi, ja ihan hyvällä vauhdilla lähti kaikille pistoille. Mulla oli tosi rankkaa, kun haen aina Moonan juoksujalkaa piilolta pois sen löydettyä maalimiehen. Oli Moonakin kyllä aika väsyneen oloinen, kun kaikki oli löydetty. Ei vain kunnon puolesta, vaan onhan se aika väsyttävää keskittyä haisteluun. Ilmoittauduttiin myös vieraalle "tuomarille", eikä Moona pomppinut yhtään, vaan pysyi nätisti sivulla. Ilmasuja yritettiin kerran metsässä, eikä mennyt oikein hyvin, mutta eiköhän se siitä vielä. Kentällä homma on jo niin hyvin hallussa. Seuraavaksi otetaan tyhjät mukaan treeneihin, ja sitten satsataan niihin ilmaisuihin etsinnän yhteydessä.

Eilen juhlittiin mun synttäreitä treenien merkeissä. Aamulla vierähti hakumetsässä tunti jos toinenkin, sitten vähän shoppailemaan, jonka jälkeen tuli kavereita kylään. Sen jälkeen vielä hallille agittamaan ja tokoilemaan yöhön asti :)

Hakuilu on sujunut ihan kivasti. Eilen ykkösestä ja kakkosesta ääni, sitten lähetykset. Kolmonen ilman apuja ensimmäistä kertaa, lähti vähän epävarmasti ja taisi käydä tarkistamassa 1 piiloa, mutta löysi kuitenkin ukon. Neljäs ääniavulla. Pitää tehdä seuraavalla kerralla niin, että ottaa heti ekan ilman apuja, koska vaikeampaa koiralle, jos ensin on apuja, ja sitten ei. Kivat treenit oli kyllä, niinkuin aina. Treenien jälkeen kun otin Moonan autosta, se ontui toista takajalkaa pahan näköisesti. Kokeilin tavutella, ja vasen tuntui jäykältä ja Moo nyki sitä pois. Vaikeaa kyllä itse sanoa mitään. Säikähdin aika pahasti, mutta ontuminen lakkasi kun päästiin kotiin, eikä sen jälkeen ole enää ontunut. Oon nyt pitänyt sillä BOT-loimea, ja liikuttanut ihan normaalisti, paitsi hyppiä se ei nyt saa ennenkuin on tarkempaa tietoa mikä jalassa mahd. on. Luulen että joku pieni revähtymä tms. niinkuin viimeksi, fyssarille saadaan aika toivottavasti heti alku viikosta.

Illalla sitten hallille vielä. Tein Nakun kanssa ensin kaikenlaista. Tehtiin jo pientä 4 esteen pätkää, jossa valssi ja ennakoiva valssi, putkeenkin irtosi jo hyvin lopputreenistä. Lisäksi yksittäisenä takaaleikkausta, niisto-sokkaria ja rengasta. Naku menee jo oikein hyvin, kun malttaa keskittyä ja tehdä rauhassa.

Moona sai myös agittaa ihan pikkusen ilman rimoja, ja se oli aika hieno taas. Henkka auttoi meitä myös tokon kanssa. Maahan käskyt oli tosi vaikea häiriö seuraamisessa, Moona totteli alkuun joka kerta Henkan sanomaa maahan käskyä, muissa häiriöissä ei ollut samanlaista ongelmaa. Sitten luoksarin stoppeja liikkuroituna liikkurin tupla käskyillä. Ongelmana pysyminen seisomassa, ekan käskyn pysyi, mutta sitten ennakoi. Tehtiin lisää ja sain sen pysymään paremmin, mutta näitä pitää nyt oikeasti treenata. Moonalle ei ole ihan selvää, että siinä seisomassa pitää pysyä oikeasti niin kauan, että luoksetulokäsky tulee. Tähän pitäisi saada samanlainen odotus, kuin agilityssä kontaktilla. Maahanmenossa sama juttu. Seiso stopit oli hyviä, mutta maahanmenot ihan liian hitaita. Haluaisin tekniikaksi heittäytymisen etuosa edellä, niinkuin se osaa jo tehdä sisällä. Laitettiin luoksetuloon myös merkit, eikä ne häirinneet Moonaa, jes. Loppuun tehtiin vielä merkki, ja nyt meinas jäädä vähän vinoon.

Tänään hallilla tokoa. Seuraaminen ihan kamalaa edistämistä, apua. Sen vire on niin korkea hallissa alkuun, ettei malta seurata normaalisti. Tiputin palkkanamut taakse, ja Moona ei olisi millään hakenut niitä kun oli niin kova kiire seurata. Vaadin sen syömään palkkanamit takaa, ja sitten tasoittui seuruu edes vähän. Ens kerralla otan ensin jotain vauhdikasta, ja sitten vasta seuruuta. Sitten tehtiin kaukoja, muuten hyvin yli 10m matkalta, mutta maahan-seiso-maahan ei onnistunut millään, jouduin helpottamaan ja lopulta koko Moona meni ihan sekaisin. Teki hirveää kyytiä vaihtoja ihan omassa järjestyksessä, huoh. No ainakin ne kaikki muut vaihdot oli tosi nopeita, istumasta seisaalleen pompahteli ekoja kertoja tasajalkaa. Se oli se korkea vire.. Otettiin sitten metallinoutoa. Ensin heiton kanssa, ja Moona murrasi kapulalle mennessään, johtui ihan siitä, että meidän vieressä teki koira myös noutoa, ja siitähän Moo ärsyyntyy ja kuumuu.. Toinen niin, että vein kapula pitkälle, ja oli oikein mallikas. Sitten luoksarin stoppeja, liikkeestä istuminen ja vielä zeta järjestyksenä maahan-seiso-istu, meni oikein. Moona oli koko treenin ihan täpinöissään :)

Talvinen kuva, koska nyt on jo melkein talvi ja kylmä :( Vaikkakin Moona ja Rasmu näyttää tosi onnellisilta lumessa rymytessä..

Musta on tulossa ihan pk-ihminen, kun näin tosikkona mietin hakua ja esineruutuja. Ei se huono juttu ole, mutta tuntuu siltä että agi ja toko on jääneet liian vähälle. Kolme lajia on aika paljon treenata tosissaan, vaikka mulla on aikaa paljon, tai se paljo aika menee ainakin koira juttuihin pelkästään. Sosiaalinen elämä rajoittuu suurelta osin vain koiraihmisiin. Kaveritkin nimesivät grazy dog ladyksi, yhyy ;o

Torstaina tokoiltiin kaatosateessa kummankin koiran kanssa. Ensin Rasmu sai tehdä sivulle tuloja ja luoksetuloja, ja hienosti tekikin. Ihan alkeita vaan seuraamisessakin, ja se oli jopa melkein suora. Ehkä tästä vielä jotain tulee. Otin Moonan suoraan autosta paikkamakuuseen, ja se oli suuri virhe se. Se oli tosi rauhaton, ja pylly keikkui lonkalle ja takas. Naksuttelin hyvistä pätkistä, mutta ei se kyllä toimi. Henkka neuvoi laittamaan palkan sen etutassujen väliin, eikä saa yhtään pyörittää pyllyä tai menettää palkan. Katon koko ajan että se on nätisti, mutta saas nähdä miten se taas huijaa muo kun meen piiloon tai käännän selän.. Tehtiin luoksari käskytettynä mallia VOI, ja sehän toimi ihan passelisti, vauhti oli hyvä, mutta pysähdyksiä sais vielä nipistettyä nopsemmiksi. Tehtiin yksittäisenä maahan stoppeja, ja Moo meinas että nyt kuuluu kyllä seisoa, höpö. Menin nauramaan sen kaikki tietävyydelle ja tarjos se sitten vielä uudemmankin kerran sitä seisomista kun oli niin hauska juttu..

Perjantaina tahkottiin niitä esineitä, vaikka pitikin olla ihan vapaapäivä..

Lauantaina oli vuorossa ilmasuja ja tokoa. Ilmasutreeni meni meillä päin mäntyä, vaikka mitä söhlinkiä Moonan osalta, mutta kaikista pahinta on, että se ottaa jo kiintorullaa suuhun vaikkei ole edes maalimiehellä vielä. Neiti on niin näpsäkkä että pätevänä koittaa oikoa, vaikka meillähän on ne irtorullat vielä käytössä.. Yhtä maalimiestä Moo ei nähnyt, ja lähti sitten vinoon, eikä muuten silloin juossut rulla suussa, joten ehkä se on vaan yhdistänyt sen siihen kun näkee maalimiehen, eikä sentään metsässä ole juoksennellut rulla suussa.. Lähetin uudelleen ja alkoi epävarmana haistelemaan maata, otti rullan ja toi sen mulle. Varmaan toi rulla on vähän liian isokin, ja kun Moo tuntee sen kyljissä heiluvan rullan niin se oikein provosoituu ottamaan sen suuhun. Vaihdetaan nyt rulla kevyempään ja laitetaan se silleen et se ei saa sitä helposti suuhun. Laitan myös rullan lenkeille ja kiellän nätisti jos se ottaa sen suuhun. Mitähän tästä tulee, on hankalaa on.

Tokot meni sentään paremmin. Ruutua tehtiin ensin kosketusalustalla ja sitten lyhyemmältä matkalta ilman. Ensin oli vähän hämillään minne pitää mennä, mutta sain loppuun pari toistoa missä selvästi hoksasi oikean paikan. Juoksi keskelle ja kääntyi muhun päin niinkuin alustankin kanssa, muttei tuijotellut maata. Hyppynoudot onnistui kivasti myös, vaikken edelleenkään ole opettanut sitä sille. Kai se on vaan niin looginen juttu sitten. Paikkamakuita otin useamman uudella tyylillä, eli pallo jalkojen välissä. Tuntui toimivan ihan kivasti, vaihdoin myös pallon naruttomaan versioon, ja rauhattomuus vaihtui tuijotus tyyliin, hmm.. Ehkä tästä vielä hyvä tulee, tai sit ei. Seurauttelin myös ympäriinsä, ja myös ruutua päin sivusta ja sen ympärillä, ei ota häiriötä siitä. Metallia tehtiin myös, ja ote on tosiaan vähän huono myös ihan rauhallisessa liikkeessä, paikallaan pitämisessä ei.

Tänään oli sitten hakua, ja treeneissä tais vierähtää jopa 5h! Eipä siinä mitään kun seura on mukavaa ja koiratkin kivoja, mutta mihin se kaikki aika meni. Moonalle oli ihan uusi treeni, eli tehtiin hajuhaun sijasta jotain muuta, ääniapuja! Tuntui aika hassulta, kun tässä on kohta puol vuotta tehty vain ja ainoastaan hajuhakua, niitä paria epäonnistunutta mielikuvaa lukuunottamatta. Otettiin siis neljä ääntä ihan yksitelle. Ekalla piilolla maalimies istui tuolissa peitteen alla, jotta tulis jotain erilaistakin välillä. Moonaa ei onneksi tuoli ihmetyttänyt, ja mikä tärkeintä niin ukko löytyi! Niinkuin kaikki muutkin kolme! Osassa kesti aika kauankin, mutta se on kuulemma ihan normaalia, kun hajun haussa koira saa tavallaan jo aika tarkan paikan selville kun se saa hajun. Eli siis hyvä vaan, että Moona jaksoi etsiä maalimiehiä kunnolla :) Olipa kivaa kun ei tarvinnut itse rymytä metsässä hajujen perässä.. Yhdellä lähetyksellä Moona pääsi karkaamaan ennen lupaa lähteä, pitää vaan olla tarkempi näissä kun äänellä oli erilailla hinku lähteä etsimään. Jatketaan nyt siis äänien kanssa, kivaa!

Hakutreenin jälkeen eksyin vielä agikentän lähelle ottamaan ilmaisua, kun kaveri Emma tuli agikoulutuksesta, johon me ei mahduttu mukaan kun missasin ilmoittautumisen, onneks oli hakutreenit kuiteskin, eikä koulutuskaan ollut kuulemma kummoinen. Yksi toinenkin agikaveri suostui Moonalle ukoksi, joten hyvä treeni tuli jalkkiskentälle. Laitoin rullan kaulaan, mutta niin ylös ettei saanut sitä suuhun. Nyt meni treeni kokonaisuudessaa oikein nätisti, ja nyt näkyi että se on oppinut hyvin kuvion. Juoksee tosi viistosti tuomaan rullaa, hienoa. Mutta se ei ollut hienoa, kun yritti kovasti hamuta rullaa suuhun juostessaan ukoille, bläääh. Onneksi ei saanut kuitenkaan sitä suuhun. Olipa kiva kun saatiin ilmaisuja treenattua, ja kivaa kun saatiin kaverit maalimieheksi niin ei tarvinnut mun montaa päivää surra lauantain epäonnisia treenejä :) Nyt voin vaan kärvistellä ton rulla ongelman kanssa, joka ei taidakaan olla ihan nips naps korjattava pikku juttu..

Iltapuhteina vielä ministi tokoa. Kaukot alkaa näyttää aika kivalle, eniten tuunattavaa on seiso-istu vaihdossa, mutta muut on aika näpsäköitä tällä hetkellä. Se jopa pompahtaa istumasta seisaalleean, eikä sekota maahanmeno tekniikoita. Paikkamakuuta tehtiin myös, ja voi vide mikä ilme sillä on siinä kun se tuijotus pallo on jalkojen välissä. En pystynyt katselemaan repeilemättä, ja pakko oli sit lopettaa treeni ettei mee ihan pilalle. Kerran otin palkan pois lonkalle menossa, mutta toisen kerran se korjasi äkkiä kun olin menossa ottamaan palkkaa pois, heillyin sitten ja annoin olla, kun sen ilme oli niin hassun näköinen...

Ainiin ja Moonasta on tulossa muuten sienestäjä, siitä lisää myöhemmin :)

Moona on ollut ihan pöllö. Herättänyt mut nyt kahtena yönä peräkkäin vonkumalla ja vinkumalla. Toissayönä luulin kyseessä olevan ripuli, mutta Moona kävikin vain kusella ja ryntäsi sitten innoissaan sisään. Vonkuna jatkui joten ulos taas, ja Moona jäi sitten patsastelemaan keskelle pihaa. Viimeyönä sama juttu, ja taas se sai vinkumalla tahtonsa läpi ja pääsi pihalle. Kävi kääntymässä ja tuli innoissaan sisälle, ja ininä jatkui tietysti ainakin viiteen asti. Karjuin sille kyllä yöllä että suu tukkoon, mutta ei auttanut. Tänään on päivälläkin jatkunut sama meininki, neiti on rauhaton koko ajan ja vänisee ihmeellisistä asioista. Huoh, samaa oli kerran viime keväänä ennen kuin huomasin sen leikkivän emoa, mutta lievemmässä muodossa. Toivottavasti vonkuna pian lakkaa, ja se alkaa rauhassa oleilemaan sen "pesässä" poissa mun silmistä ja korvista...

Pitkästä aikaa ollaan päästy hakuilemaan taas. Viime viikon sunnuntaina tein niin että hain hajun ukoilta 1 ja 2, jonka jälkeen vein autoon muiden ajaksi. Sitten otin sen vikana metsään, ja lähetin ykköselle ja kakkoselle. Sitten hain hajut ukoilta 3 ja 4, ja lähetin niihin. Moona toimi tosi hyvin, ja muistin vihdoin laittaa sille rullankin kaulaan, vaikka vielä se ei ilmaisekaan metsässä. Eilen sain hyviä neuvoja Henkalta, että miten päästäis taas eteenpäin treeneissä. Tänään tehtiinkin vähän erilainen harjoitus, eli haettiin hajut ukoista 3 ja 4, jonka jälkeen vein sen autoon odottamaan vuoroaan, ja n. 3h se siellä odottikin. Ekana haettiin hajut ykköseltä ja kakkoselta, jonka jälkeen lähetys niihin, sitten lähetin kolmoselle ja nelosella, ja hyvin se meni niihinkin, vaikka välissä oli muuta. Komosella ekasta lähetyksestä jäi nuuskimaan maata, en ole ihan varma mistä johtui, mutta lähetin sitten siitä paikasta uudelleen eikä ollut mitään epävarmuutta kuitenkaan. Muistin jopa itse tälläkertaa edetä keskilinjalla, niin että tulen piilolle siitä suunnasta mihin tulevaisuudessa Moonan pitää osata kääntyä, ja laatikot muistin kävellä myös. Nyt vois jo kuulemma kokeilla valmiita ukkoja pian, ja jos ei onnistu niin sitten hakee vain hajun, hmm. Katsotaan katsotaan.

Tokoilut sujuu oikein mukavasti. Suurin ongelma on tällä hetkellä liika riehaantuminen mun kemuista, ja sitten pääsee haukahdus, voivoi. Ehkä se tästä.. Metsku alkaa sujua paremmin ja paremmin. Seuraamisen sivuaskeleet vasemmalle ja peruutus edistyy koko ajan. Tunnarissa on vähän mokailtu, eikä sekatavara etsinä ole sittenkään ehkä ihan paras harjoitus meille. Palattiin taaksepäin ja ollaan metsässä etsitty omaa hyvin, ja eilen kentälläkin kaksi onnistunutta metsänkeppi tunnaria. Seuraavaksi haluan niitä oikeita tunnari kapuloita metsään hajuttomiksi, kyllä tästä vielä liike saadaan. Mietityttää lähinnä kovasti nyt se, että miten sen saa aloittamaan etsinnän vaakarivin reunasta. Ruutua kokeiltiin eilen ihan valmiina, ja nimenomaan kokeilu mielessä. Etsi hyvin ruudun katseella, mutta juoksi sinne kuitenkin vähän epävarmasti, jäi jotenkin reunaan ja pyysin ruutu käskyllä korjaamaan keskemmän. Juoksi jonnekkin oikealla puolella oleville roskille, luuli varmaan kosketusalustaki niitä. Pyysin uudestaan ruutuun ja palkkasin heti siitä. otin lähempää pari lähetystä ruutuun, ja nyt paikka oli parempi. Otin sitten vielä kismaisesti käskytettynä, ja Moona nytkähteli liikkurin käskytyksistä, niitä pitää siis treenata. Meni hyvin nyt ruutuun ja käskin siellä maahan ja palkkasin siitä. Ei muuta kuin lisää treeniä tuohon, aika hyvällä mallilla jo on. Loppuosaa vaan pitäis treenata. Kaukoja on tehty sisällä ihan simona, ja ne sujuu aina vain paremmin ja varmemmin. Luoksetuloa testasin myös kummallakin pysäytyksellä, ja sehän toimikin jopa. Maahanmenoa pitää treenata kovasti, että sais siihen jonkinlaisen pätevän tekniikan. Paikkamakuu parantuu toivottavasti pikkuhiljaa, kun välipalkkaan nameilla ja vaihtelen kestoa. Kaikki siis edistyy, hienoo :)

Agia ollaan käyty tekemässä vain kerran, ja se meni ihan kivasti. Mä vaan hösäsin enkä tiennyt mitä treenaan, ei siis kovin järkevää. Vippailtiin takaakiertoja ja edestä hyppyjä. Toinen suunta oli mulle paljon vaikeampi, mutta sain toimimaan kuitenkin. Taidetaankin mennä kohta pihalle testailemaan vippausta ja kepittelemään. Mitenkäs menis vippaus kepeille? :D

Keskiviikkona käytiin fyssarilla näyttäytymässä. Moonan syvät lihakset oli kehittyneet tosi hyviksi, ja varsinkin takapään syvät oli vahvat kun mitkä. Siksi varmaan se hyppytekniikan takapään käyttö sujuu hyvin. Saatiin jättää kaikkea syvien lihaksien treenejä vähemmälle, paitsi ristikkäisiä jalkoja tehdään vieläkin vähintään joka toinen päivä. Selkä oli vähän jumissa jostain kohtaa, ja sain siihen venytyksen. Johtuu luultavasti seuraamisesta, kun toinen puoli on kehittynyt eritavalla kuin toinen, joten ollaan tehty oikealla puolella seuruuta ja se on sitten ollut ehkä rankkaa niille toisen puolen selkälihaksille. Oikean puolen seuruu sujuu jo ihan jees nakittamalla, mutta pää tahtoo kääntyä aina oikealle niinkuin vasemman puolen seuruussa. Puoliero on suuri, me varmaan tokoillaan liikaa..

Rasmus on päässyt tokoilemaan myös muutaman kerran. Sivulle tulo sujuu jo pienellä käsiavulla myös, mutta yhä se paineistuu sivu käskystä, outoa. Seuraamista en osaa sille opettaa, se poikittaa aina vasemmalla puolella imutuksella, enkä saa sitä muuten tarjoamaan sivulla oloa liikkeessä. Oikealla puolella onnistuis nakkiseuraaminen ihan suorassa, josko Ras sitten sais aina mennä tokossa oikealla puolella :D Hyppy menee kivasti, aina kun se ei ota päinetta eteen käskystä. Samoin luoketulo jos se ei ota pinetta lopun sivulle tulosta. Kaikki siis sujuu ihan kivasti, niin kauan kunnes se keksii yllättäen paieistua jostain :( Harmi kun se kuitenkin osaa jo aika hyvin. Agi menee oikeen kivasti Rasmun kanssa, ja haluan kovasti jo kisaamaan sen kanssa!! Kirjoitusten jälkeen mennään sitten.

Liian pitkä päivitystauko, niin vaikeaa muistaa kaikkea tapahtunutta, edes niitä tärkeimpiä juttuja. Nyt kyllä ryhdistäydyn ja päivitän ana tärkeimmät edistymisest ja tulokset tänne!

Aloitetaan nyt tokosta kun se on niin kivaa :) Suurin osa treeneistä on mennyt hyvin, mutta vähemmän hyviäkin on mahtunut mukaan, ja näin ei sais olla. Viime kokeenomaisessa moona ei menny jäävässä maahan vaan jäi seisomaan. Sen jälkeen on treeneissäkin pariin kertaan jäänyt seisomaan vaan. Piää näitäkin vaan muistaa treenata! Nouto tuli vähän hitaaksi kun marmatin vinosta palautuksesta, tai sitten suussa oli joku haavauma tullut kapulasta. Tikku meni kieleen tms.? Kielestä tuli vähän verta. Tein vauhtinoutoja loppuun sitten ettei jää paska maku suuhun. (Lähinnä itselleni jää.) Muutenkin epäonnistunut treeni mun osalta, Moona oli varmaankin ihan normaali. Noh, mutta näitä sattuu. Muutenkin tokon treenaamisesta on tullut liian kaavamaista. Kaukot olen onnistunut saamaan myös tylsäksi Moonalle, ja sitä korjaillaan että tulis kiire. Tiistaina alkoi Katja Tammisen tokokurssi, luojan kiitos. Ihanaa saada kommenttia tekemisestä ja uusia ideoita treenaamiseen. Kursilla harkattiin ensin ohjatun suuntia, ja sitten hyppynoutoa. Opin miten vahvistan suuntia, vaikka elekielestä ne periaatteessa jo koira osaa. Hyppynouto tehtiin kokonaisena, vaikka vasta kolmas kerta koko liikettä. Vähän se tais osua mennessä hyppyyn, koska kiire oli tytöllä melkoinen, ja yleensä olen ollut paljon kauempana hyppyä kuin se 3m. Palautus täydellinen ja super nopea + vielä suora eikä edes törmännyt. Huh mikä helpotus, että nouto toimi tuon edellisen episodin jälkeen. Loppuun jokainen teki vielä luoksetulon. Moonan kanssa otettiin AVO tyyliin pysäytyksellä puoleen väliin, ja siitä vapautin kiertämään taaemman tötterön ennen mun luo palkalle pääsyä. Olen miettinyt onko meidän stoppi hyvä, ja jopa tuominnut sen liian hitaaksi. Katja kuitenkin kehui oikein hienoksi, ja tykkäsi että jarrutti niin hyvin kuin pystyi. Käskyn jälkeen Moo ottaa vielä tosi kootun laukan ja pysähtyy siitä, mutta ei kai se olekaan fysiikan lakien mukaista että vauhdikkaasta laukasta pysähtyy niille sijoilleen. Toki vois lukita jalat, mutta silti liukuisi eteenpäin ihan samanverran. Tottispuolelta ollaan tehty esteitä. A:ta jo täysjyrkkänä ja samoin metristä metrisenä. Kapulaa ei vielä mukan ollenkaan. Metrinen sujuu nätisti kumaankin suuntaan siten, että lelu irtoamisessa ja sitten istumaan esteen toiselle puolelle kun kutsun. A:ssa ei onnistu että kutsun toiselta puolelta. Koe on reilu viikon päästä siuntuossa. Yritän kerätä jännitystä että jaksan tsempata, mutta jotenkin sellainen hälläväliä fiilis liikaa. Moona osaa hyvin kaikki liikkeet, mutta kokeenomaisia on kertynyt liian vähän. Saas nähdä miten käy, toivottavasti hyvin niin päästään reenimään voittajaa tosissaan.

Sitten agiliito. Harmaita hiuksia, mutta myös wau hetkiä. Nuppi kiehuu moonalla, ja meidän ohjaaja nimesikin rakin hot dogiksi. Varsinkin ryhmä treeneissä lentää rimat ja korvat pätkii Moonalla. Kun treenataan yksinään niin rimat pysyy kannattimillaan ja koira on kuulolla. Anne-Marian koulutus oli, ja hyvänä vinkkinä oli katsoa kokoajan Moonaa, ja "vahtia" että se hyppää kunnolla. Mun pitää olla rauhallinen mutta jämpti. Osan radasta Moona meni kuin unelma, ja kommentiksi saatiin että ollaan kehitytty valtavasti. Ongelma onkin että välillä menee ihan persiilleen, ja välillä oikein kauniisti ja sulavasti. Järvenpäässä kisailtiin kaksi hylkyä, ja kaikki virheet oli mun mokkeloita, Moona oli mahti. Oman seuran epiksissä Moona oli kamalista kamalin, roiski ja sisäisti mun ohjauksen viivellä. Ohjasin ihan hyvin, eikä sentään hyllyä napattu, joten päästiin 30vp meidän seuran piirinmestaruus joukkueeseen, jei? Maanantaina joukkuetreeneissä Moo oli vaihteeksi taas ihana. Eka yrittämä kolmosten tasoisella radalla kamalaa katseltavaa, mutta siitä seuraavalla 5vp, kun yksi rima putosi. Ajattelin vaan joka ohjauksen välissä, että waude mikä hodari mulla onkaan :) Hyvä meno jatkui treenin loppuun asti.

Hyppytekniikka kurssi on nyt käyty. Käteen jäi hyviä harjoituksia ja paljon uutta tietoa. Moona yllätti hyppytaidoillaan sekä minut, että Vapun keskiviikkona. Taipuminen hyvää, mutta pientä banaania havaittavissa seuruun suuntaan. Korkeudenarviointi meni ihan mahtavasti, ja tyttö hyppäsi jopa 65cm täydellisen puhtaalla tekniikalla. Vappu kehui Moonan hyppäämisen maasta taivaisiin. Moona teki pienimmätkin hienosäädöt ja painonsiirto onnistui joka kerta. Harjoituksessa oli 3 hyppyä 15cm 6 jalalla, ja viimeinen hyppy vaihtelevalla korkeudella 9 jalalla. Muttaa juu, siisä tällä riman roiskijalla on sitten ihan täydellinen tekniikka ja kroppa halussa, siis häh? Ehkä on vielä toivoa sitten. Saatiin myös hyviä vinkkejä metriseen, ja nimenomaan siihen miten otetaan painava kapula mukaan. Ensin perussarjaa kapula suussa, että oppii tekemään painonsiirron kapulan kanssa. Oli kyllä hyvä kurssi, ja hyppytekniikka tunneille päästään toivottavasti vielä jossain vaihessa opiskelemaan lisää.

Hakua on treenattu myös, ja nyt Moona on ruvennut edistymään nopeasti. Vaikeutetaan siis harjoituksia koko ajan. Ilmaisut sujuu kentällä hyvin, paitsi irtorullaa saisi etsiä kauemmin maalimiehellä. Viimeksi otti kerran kiintorullan suuhun, vaikka irtorulla olis ollut maalimiehen takana.. Alkaa heti oikomaan, vaikkei olla kuin kerran testattu kiinotrullaa. Pitää laittaa sille rulla kaulaan maastoonkin, että oppii ignooraamaan sen.

Oon jäänyt blogin päivittäminen kun on niin paljon muuta puuhaa. Paljon treenejä ja tietysti uimista lenkkien ohessa. Löydettiin maailman ihanin metsälampi jossa on kiva polskutella, ja Moona voi pitää uimahyppyshowtaan kallioilta veteen molskahdessellaan. Pitkiä lenkkejä ei oikein viitsi tehdä, kun on liian kuuma.   

Agiteltu ollaan nyt vain Rasmun kanssa, kun Moolla on juoksu. Rasmu on ruvennut paineistumaan todella helposti agilityssä, ja siten mulla menee välillä hermot, eikä se tietenkään yhtään auta asiaa. Viime treeneissä Rasmus ei uskaltanut tulla kontaktilta pois, vaan jäi siihen jumittamaan niin kauaksi asti että sen työnsi kontaktilta pois. Alkuun ei kuunnellut ohjausta,ei tässä käskyjä ei mitään. Paahtoi vain aivottomana menemään minne huvitti, ohjasin sitten napakammin seurauksena tuo paineistuminen, ja sitten vain ravasi kädessä kiinni. Luulen että paineistuminen ja kokonaan toimintakyvyn menettäminen alkoi ihan vain 2on2off kontaktien opettamisesta. Se ei vaan kestä jos siltä "vaatii" jotain, nyt kävi samat kuin tokossa silloin aikoinaan. Vaikka se välillä tekee oikein hienot kontaktit, niin välillä ihan kuin unohtaa mitä piti tehdä ja paineistuu. Alkuun vain kontakteilla ja nyt paineistuminen on siirtynyt muihinkin juttuihin. Vauhti on myö hiljentynyt epävarmuuden seurauksena. Saas nähdä mitä sen kanssa nyt sitten tekee. Varmaankin super helppoja treenejä ja kisoissa sitten tehdään vain vaikeampia ratoja eikä välitetä kontkateista. Käydään nyt kesäkausi ryhmä treeneissä, ja talvella treenaan vaan itse helppoja juttuja jos muutosta ei tapahdu. Agin pitäis olla kuitenkin hauskaa, eikä niin kamala juttu että kuset tulee melkein alle :( Oli selvästi virhe opettaa ne kontaktit, niinkuin mietinkin silloin alkuun, mutta halusin jonkun "haasteen" kun muut jutut meni niin hyvin. Fail.

Moona kävi ennen juoksua hyppytekniikkakurssilla ja Anne-Maria Riihimäen koulutuksessa. Hyppytekniikka on Moonalla ihan hyvä, eli rimojen roiskimenen johtuu sitten lähinnä muista jutuista. Yksittäisellä hypyllä ja okserilla Moona hyppäsi Vapun mukaan välillä ihan ok, mutta välillä vähän hassusti. Hassut hypyt johtuu luultavasti vain malttamattomuudesta hypätä oikeinn. Perussarjalla käytti oikein hyvin takapäätä ja rytmitti hienosti. Välit oli mun 7 jalkaa ja istumaan 5 jalkaa ennen hyppyä. Hyppyjä 5 ja korkeus 20cm. Vappu totesi saman kuin fyssari, että syviä lihaksia lapoihin ja ristikkäisiä jalkoja paljon. Moona saa myös hyppiä ihan rauhassa korkeitakin hyppyjä, kun tekniikka oli pääosin kunnossa. Hyödyllinen tieto myös se, että treeneissä hyppyjen korkeudet vois vaihdella ihan 35-75cm välillä radalla, niin koira joutuu miettimään korkeuden jokaisella hypyllä. Anne-Marian koulutuksessa saatiin taas kullanarvoisia vinkkejä miten edetään Moon kanssa. Lelu tulee mielellään aina joltain muulta kuin multa kesken radan hyppyjen jälkeen, ja lelu on aina haettava kun se on heitetty. Minä jatkat juoksemista menosuuntaan vaikka Moona ottaa lelua. Tällä sen pitäis alkaa keskittyä eri tavalla hyppäämiseen, ja unohtaa mun jahtaus ja liiallinen tuijottelu. Pitää myös tehdä lyhyempiä pätkiä, että suoritus pysyy täysin kasassa. Anne-Marian opissa selkeytyy aina jatukset, ja tietää miten pitää jatkaa treenaamista :)

Hakuiltu ollaan paljon! Ihanaa kun pääsee treeneihin vaikka onkin ne juoksut.. Edistystä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Treeni on usein ollut kaksi ukkoa piilossa, hajut molemmista ja etsintä, ja sitten kolmas yksittäinen. Nenää käyttää hyvin, ja nyt pidennetään mielikuvaa hiljalleen. Juoksen jälkeen edetään siihen että haetaan hajut kahdesta ukosta, sitten autoon jonkun muun vuoron ajaksi. Ja sitten lähetän suoraan niille ukoille joista on hajut haettu aikaisemmin. Ollaan tehty muutamia ylisyviä pistojakin, jopa 80m ainakin, eikä ole ongelmaa. Rullantuonteja ollaan tehty myös paljon. Palauttamisessa oli ongelmaa kun ajatus on jo niin ukossa, että rulla putoaa helposti kiireessä, mutt toisaalta vain hyvä että maalimiesmotivaatio on suuri. Nyt alkaa jo selkiytyä homma, ja rullat poimii ilman apuja maasta mistävain maalimiehen ympäriltä. Ruotsalainen rulla on roikkunut myös kaulassa ilmaisutreenien ajan että tottuis siihen, ja olihan mun sitten ihan pakko kokeilla onnistuisko ilmaisu ihan kiintorullalla, ja onnistuihan se heti ensimmäisellä yrittämällä, ja toisella myös! Matka oli kyllä ihan minimaalinen, mutta luulin jotenkin että olis vaikeaa tajuta ottaa se rulla siitä kaulalta. Ehkä taas aliarvioin sen älykkyyden.. Unohdetaan kiintorulla vielä pitkäksi aikaa kuitenkin, koska valeilmaisut taitaa olla aika hankala ongelma ratkaista. Ammuttu ollaan myös, annoin Moonalle ruokaa aina paukun jälkeen, eikä se ainakaan keskeyttänyt syöminkejä. Vähän katseli paukkujen suuntaan pari kertaa, mutta ei paineistunut ollenkaan. Moona oli myös kuokkimassa yksissä häissä, joissa ammuttiin tykillä. Annoin pamauksen jälkeen pihviä, ja taas se söi iloisesti eikä reagoinut mitenkään vaikka pamaus oli todellakin paljon suurempi kuin pyssyn paukku. Niiden ampumisien jälken illalla (Juhannus) ammuttiin jossain kaukana ilotulituksia luultavasta, ja leikin sitten Moonan kanssa pihalla. Heti tuli huolestunut ilme, ja Moona halusi mennä sisälle. Ehkä itse leikin jotenkin epänormaalisti tai jotain, mutta sama kävi myös uutenavuonna kun leikittiin pihalla. Pelkääköhän se sitten paukkuja vai ei, ristiriitaista? Kumpa olis laukaisuvarma, koska toiveissa on ehkä sittenkin päästä joskus kisaamaan haussa!

Tokopäivitys tulee erikseen myöhemmin :D

Tokoilut on mennyt ihan mukavasti

Postaus pyhitetty haulle. Ärsyttää, hakuilut meni pitkästä aikaa huonosti, tai varmaan ihan ensimmäistä kertaa. Aloitettiin hakuilu alkusyksystä viimevuonna käymällä alkeiskurssi, ja siitä jatkettiin kerta viikkoon välillä ohjatusti ja välillä ilman ohjaajaa kurssilaisten kesken. Moo edistyi ilmeisesti hienosti, tai en mä ihan tiedä kun en oikeastaan silloin vielä tiennyt paljon mitään koko touhusta. Se on aina irronnut hyvin, mutta ilmeisesti etsinyt maalimiehet lähinnä silmillä, ja vasta toissiaisena hajulla. Siihen varmaan vaikutti se, että alkuun otettiin aika paljon haamuja(?) ja se myös näki kun maalimiehet käveli metsään, mutta pian kuitenkin lähinnä mielikuvia, tai ei mitään apuja ja jos ei etsinyt niin ääntä. Mun silmään Moona näytti kehittyvän hienosti, ja otettiin jopa tyhjiä pistoja jo silloin. Ohjaajankin mukaan Moo olisi ollut jo pian maastoltaan valmis kokeeseen.

Talvitauon jälkeen päästiin ihan oikeaan hakuryhmään, ja paljastui että Moo käyttääkin silmiään "vähän" liikaa etsimisessä. Meille neuvottiin tekemään hajuhakua, ja muuttamaan Moonan mielikuva perustuvaksi hajuun, eikä näköön. Ekalla hajuhaku kerralla Moona sai selvästi hajun, mutta oli juossut kuitenkin ekaa kertaa peitetyn maalimiehen vierestä, alle metrin päästä paikallistamatta hajua. Oli pitkään pörrännyt vieressä mutta ei löydy, uudelleen lähetys ja löytyi. Näitä tehtiin monia monia monia onnistuneita toistoja, ja nyt 5 treenikertaa kahden hajun hakemista kerrallaan. Moona on löytänyt nenänsä, ja nuuskuttelee ilmaa jo heti kun tullaan autosta ulos. Onnistumis % on ollut nyt lähellä 100%, vain pari virhettä ehkä viimeiseesä 10 treenissä, ja ne pari lähetyksessä, aina on ukot löytyneet heti. On käynyt kyllä mielessä, että onko harjoitukset liian helppoja.

Torstaina oli viime syksyltä jäänyt yksi kurssikerta, ja päätin otta hajuhakua Moonalle, niinkuin nyt ollaan tehty aina. Kahdesta haju, joka onnistui tietenkin hyvin. Ohjaajan mukaan ihan liian helppoja Moonalle, ja sen neuvoista tuli ihan sellainen tunne, että ollaan melkein turhaan otettu hajuhakua, ja on ollut vaan treeniajan tuhlausta, ja Moona oppii nyt ihan väärin haravoimaan aluetta, ei tarkista etukulmia, jne. Tehtiin sitten kolmantena laatikko, pitkän palautteen jälkeen, ja ilman mitään apuja, tai no sivusilmällä Moo taisi kyllä nähdä maalimiehen menevän metsään. Eukulmasta sisään, ja meni suoran piston etukulmaan ja eteni nätisti suoraan ukolle. No tästä onnistumisesta päättelin sitten, että ollaan tehty liian helppoja, kun se tekee noin täydellisesti. Tyhmä minä, koska A. Ollaan oltu samassa maastossa koko viime syksy, koska kurssi oli aina samassa metsässä, B. Maasto tasaista ja helppokulkuista, ja C. Moni koira oli tehnyt saman ennen Moonaa, eli siinä oli hajuvana jo valmiiksi, ja vielä D. Oltiin tehty alle hajuhaut ja niiden ansiosta on myös suora pisto vahvistunut. Koska ohjaajan mielestä treenataan nyt väärin, ja perustelutkin oli ihan hyvät, niin päätin sitten uskoa ja vaihtaa Moonan treenisuunnitelma kokonaan uusiksi., ja päätin unohtaa hajuhauna, kun ei se kerta opeta koiralle mitään..

Tänään sitten ihan penkin alle mennyt treeni. Ekat ukot mielikuvana, Moo näkee että ne menee metsään, ja sitten mentiin pois. Ensimmäinen ukko etukulmassa, lähti hienosti pomppimaan, pää ylhäällä vilkuillen ympäriinsä, eli samalla tavalla kun näkee metsässä rusakon, hienoa. Uppoaa nätisti syvälle jopa suoraan, maasto vaikeaa ja aika jyrkkää alamäkeä, ei siis pahemmin näkynyt keskilinjalle mitä siellä tapahtuu. Ainakin kesti tosi kauan ennenkuin löysi, ja oli kuulemma pyörinyt ympäriinsä, joko hakenut hajua, tai sitten yrittänyt löytää silmillään, epäilen vahvasti jälkimmäsitä. Tyhmä minä päätin sitten suunnitelman mukaan lähettää tokalle ukolle, oli 20m eteenpäin toisesta etukulmasta. Moo lähti suoraan, mutta kaarsi vähän ukolle päin kuitenkin, etsi jonkin aikaa, ja oli kuulemma juossut jaas ihan vierestä, ja tuli takaisin. Lähetin uudelleen ja se luovutti jo ennen takarajaa! Ärsytti suuresti kun piti mennä tekemään niinkuin ohjaaja sanoi, koitin lähettää monta kertaa uudelleen aina lähempää. Moo meni syömään ruohoa ja jopa törmäsi kaatuneeseen puuhun ja ulvahti (!), ei kyllä ontunut mitään sen jälkeen onneksi. Käveltiin yhdessä ukolle, enpä tiedä mitä olis pitänyt tehdä tuossa tilanteessa, tai no ottaa heti hajuhaku tietysti. Kolmannen tajusin sitten ottaa hajuhakuna, ja se meni sitten hienosti. Miten voi olla näin idiootti, pitäishän mun tietää ihan itse miten sen opetan, mutta jotenkin kun on näin aloittelija, niin kuuntelee herkästi muiden neuvoja, tai toki pitääkin kuunnella, mutta vaikeaa valikoida ne oikeat. Ongelmallista kun tässäkin on niin eri koulukuntia, taidan nyt kuitenkin itse kallistua tuohon hajumenetelmään, vaikka varmasti monta tietä vie Roomaan, toisille toimii toinen ja toisille ei. Harmi vaan, että se on nyt opetettu alunperin silmäetsijäksi, ja se on se toimintamalli mihin se palaa heti kun on jotain epäselvää, en edes tajunnut kuinka helposti se käy. No, nyt mulla on ainakin jonkinlainen visio, miten jatketaan hakuiluja, eli hajuhakuillaan vielä kauan, ja pikkuhilaa pidennetään mielikuvaa, ja tiedän myös keneltä kysyä apuja jatkon kannalta. Alunperin ajatus olikin, että Moona on se koira jonka kanssa teen virheet ja opettelen hakua, ja joskus vuosien päästä mulla on oma mielipide miten tulee hyvä hakukoira, ja seuraavan koiran opetan sitten niin :)

Pakko vielä lisätä jotain positiivista, eli rullan tuonnit on menneet hienosti sentään ;)

Otettiin pienet treenit vielä eilen ja tänään. Eilen nurmikentällä kun halusin tehdä vielä vieraan hypyn, ja otin agikentältä kiinteän aidan kappaleen, ihan kuin tokon hyppy mutta korkeapi. Vein parhaan patukan hypyn taakse ilman että Moo huomasi, ja otin ensin seuruuta ja jäävät. Seurasi kuin lahna, just kun mä olin päättänyt että otan pätkän ihan niinkuin olisin kokeessa. Lahnailu vaan lisääntyi, ihan kuin se olisi ihmetellyt miksi en komenna sitä tekemään kunnolla. Jäävit meni ok, paitsi löysää seuraamista. Halusin vielä ottaa pätkän seuruuta, jos vaikka olisi ollut parempaa, mutta ei. Rähähdin sille kunnolla kun ärsytti niin paljon, ja sen jälkeen tulikin sitten maailman täydellisintä seuraamista. Mun asenne olikin ensin että toivottavasti se tekee kivasti, jos ei tee niin ei voi mitään, olin siis hitusen empivä, ja Moona heti huomasi sen. Hyppy meni kivasti onneksi, ja oli kiva yllätys että palkka löytyi sieltä. Harmitti niin paljon se seuraaminen, että päätin mennä kaupan parkkikselle vielä kokeilemaan. Sanoin kerran kun possuili, ja sitten meni taas hyvin. Muistin että mun pitää itse kävellä reippaasti, niin Moo tekee paljon paremmin. Mietiskelin vielä kotona tätä, ja mun asenne on oikeastaan todella tärkeä, mun pitää olla kehässäkin vaativa, itsevarma, kiirehtivä, vähän "dominoiva" mutta kuitenkin hyväntuulinen, eikä pieni jännityskään haittaa. Kokeessa kun onnistuisi sitten tuon tunnetilan luomaan. Otin paikkamakuun myös parkkiksella, ja Moon ihan vierestä kulki ihminen, ja lapsi temmelsi vähän matkan päässä ja paljon muutakin häiriötä. Hyvin se makasi jälleen, eikä edes ole kääntänyt lonkalle pitkään aikaan.

Tänään halusin onnistuneet seuraamiset, ja ne sain. Tein kuolun kentällä kontakti juttuja, ja sitten menin koemaisesti uuteen paikkaan. Kerran haahusi, mutta se oli ihan ymmärrettävää kun pyöräilijöitä viuhahti melkein meitä päin. Komensin siitä kuitenkin ja sitten skarppasi lisää. Lyhyt paikkamakuu myös, josta palkkasin vasta istumasta.

Eiliset haut meni ihan kivasti myös. Tehtiin sma treeni kuin viimeksi, eli kahdesta ukosta hajut ja sitten etsitään ne, ja kolmas yksittäinen. Kaksi ekaa taas hyvin, ja kolmannelle ei lähtenyt ekalle lähetykselle niinkuin ei viimeksikään. Nyt saattoi olla vaan mun moka ja huolimaton lähetys, sillä tokalla se lähti kovaa ja varmasti.

Moonalla oli erittäin hauskaa mökillä. Ulos sai mennä milloin huvitti, sillä osaahan Moona avata ovet, ihan kumpaankin suuntaan. Harmi ettei osaa sulkea niitä myös perässään.. Perjantaina ei ihme kyllä treenattu ollenkaan, ja Moona ilmaisikin ihmetyksensä kiikuttamalla repustani tonkinmansa metalli(!)kapulan mulle sohvalle, kehuin tietenkin tästä oma-aloitteisuudesta, ja seuraavaksi sain käteeni tavallisen noutokapulan. Kehut eivät riittäneet tällä kertaa Moonalle palkaksi, vaan seuraavaksi repusta löytyi lelu, jonka kanssa tuli sitten tökkimään. On se vaan niin velmu.

Pihalta löytyi Moonan unelma keppi, mitä isompi, sen parempi.                                 

Oliskohan tuolla kaloja?                                                                                                                                                                                                                              

Eilen oltiin hakuilemassa. Vaikeutettiin moonan treeniä, ja haettiin ensin hajut kahdesta ukosta, jonka jälkeen pistiin etsimään. Tämä meni oikein kivasti, eikä ollut mitään ongelmia. Kolmas ukko tehtiin vaan yksittäisenä hajuhakuna, mun mielestä se sai hyvin hajun, vaikka aika pitkään jouduttuunkin kaartelemaan ihan lähellä ukkoa. Lähti epävarmasti ja jouduin lähettämään uudelleen, sitten meni kuitenkin. Outo juttu, mutta voi olla että oli väsynyt mökkireissusta, koska ei ole ollenkaan Moon tapaista lähteä epävarmasti, tai ylipäätänsä mitenkään muuten kuin täysillä.

Tokoilut on mennyt kivasti. 5 Päivää kokeeseen, menispä se aika nopeasti! Pieniä juttuja pitäis vielä treenata, paikkamakuussa se on nyt useamman kerran jättänyt nousematta ekalla käskyllä. Pitää siis palkata enemmän vasta istumisesta. Kontaktiharjoituksia vois vielä tehdä eri paikoissa, hmm.. Ja kerrata vielä ne säännöt.

Ihanaa kun on lämmintä, eikä kylmä ja lumi haittaa treenailua :)

Toko kokeeseen on aikaa enää vajaa 2 viikkoa! Jokaisessa kokeenomaisessa treenissä Moona on tehnyt erittäin hyvin, jotain pientä virhettä seuraamisen käännöksissä, ja paikkamakuussa saattaa tipahtaa lonkalle, mutta pysyy kuitenkin varmasti. Toivon mukaan kokeessakin tekee sitten osaamistasonsa mukaan, eikä mun jännittäminen haittaa suoritusta. Kyyläsin jo youtubesta kuvattuja suorituksia, joissa tuomarina sama kuin meillä, eli Harri Laisi, ja niissä kaikissa on liikkeet tehty ihan putkeen jatkuen aina samasta paikasta mihin edellinen liike päättyy. Me ollaan tehty nyt kokeenomaisissa aka pitkillä siirtymisillä, mutta eilen sitten tein suoraan siitä mihin edellinen päättyy eikä ollut ongelmaa onneksi, kehuin kyllä ihan kunnolla ja otin sitten uudelleen perusasentoon. Huhhuh, kun nyt jo jännittää ihan liikaa :S

Ruutua otettiin eilen, ja viimekerran ogelmat oli hävinneet kuin tuhka tuuleen, oli siis hyvä päätös vaan antaa aikaa. Ohjattua noutoa ollaan myös tehty vähäsen, ja se onkin paljon helpompi juttu kuin miltä näyttää, olispa tunnarikin. Metallinoutoa ollaan myös tehty, ja ote on vähän löysä välillä, samoin luovutus väljä.. Paikkamakuussa ollaan aloitetti pikkuhiljaa piiloon meneminen, hyvin on lähtenyt alkuun, ja Moona makaa jopa paljon skarpimpana kun olen piilossa. Seuraamisessa koin valaistuksen, jos alitan vasemmalle käännöksen oikealla jalalla, niin se ei käänny takapäällä täyskäännöstä, vaan tekee siistin vasemmalle käännöksen.

Hakuiltu ollaan ahkerasti kaksi kertaa viikossa. Ongelmana on ollut Moonan silmän käyttö etsimisessä, se on aina etsinyt tyylillä, että paikantaa ukon suurinpiirtein hajulla, ja sitten haravoi silmillä aluetta löytääkseen ukon. Johtuu siitä, että ei olla käytetty ennen peitteitä maalimiehillä, olisi vaan tiennyt silloin joskus.. Ongelmaa lähdettiin korjaamaan hajuhauilla, eli ensin käydään ukolla hakemassa yhdessä hajua, ja sitten palataan keskilinjalle, josta lähetän Moonan hyvin piiloutuneelle ukolle. Ekalla kerralla Moona oli juossut melkein ukon yli, ja haravoinut ympäriinsä jonkun aikaa ennenkuin oli ukkoa löytänyt. Eli nenu oli ihan kiinni ja silmillä yritti löytää. Nopeasti se on kuitenkin oppinut nyt paremmaksi nenänkäyttäjäksi, kun ukkoja on nyt mahdoton löytää silmillä. Moona irtoaa tosi hyvin, ja pistot on suoria, sekä vauhti hirmuinen, eli ei tässä kai ihan kaikki ole kuitenkaan huonosti. Jatketaan hajukakuja vielä aika pitkään varmaan kuitenkin. Palkkana on ollut nyt ruoka, ja loppupalkkana keskilinjalla leikkiminen ukkojen kanssa. Otetaan varmaankin ens kerralle myös lelupalkka ruoan lisäksi metsään, kun se kuitenkin tykkää enemmän leikistä. Rullantuonteja ei hetkeen oltu tehty, ja eilen sitten otettiin lähimetsässä kaverin kanssa. Ei ollut kyllä yhtään onnistunut treeni, Moonasta on tullut liian ukko hullu. Se toi kyllä rullan hyvin, mutta luovutti hätäisesti ja pudotti rullan ennen kuin sain sen. Odottelin hiljaa että se itse tajuaisi antaa rullan uudelleen, mutta ei kun se sitten juoksi palkkaa hakemaan kun ei keksinyt mitä pitää tehdä. Palkkaa ei tietenkään tullut vaan koko homma alusta, taas sama hätäinen luovutus ja käskin sitten antamaan rullan uudelleen, ja sitten sai näyttää ukon. Tehtiin varmaan neljä, kun halusin hyvän johon lopettaa. Tuloksena pieni haluttomuus tuoda rulla mulle, kun se huomasi että olen tyytymätön, ja syytä oli ollakin. Ennen se on keksinyt ihan itse antaa pudonneen rullan mulle takaisin, jos niin on sattunut käymään. Nyt se oli jo valmistautumassa juoksemaan maalimiehelle palkalle, vaikka hommat oli vasta puolitiessä. Selvästi siis maalimiesten arvo on noussut sen silmissä, eikä se ole teknisesti niin osaava rullantuonnissa, että homma toimisi ilman rauhallisempaa keskittymistä. Siirrytään siis varmaankin kentälle treenaamaan rullantuonteja toistaiseksi..

Aksattu ollaan myös, ihanaa olla taas ulkokentällä. Voi mennä melkein milloinvaan treenaamaan.. Perjantaina oltiin nASTa cupissa, ja ei ollut kyllä tuloksilla juhlimista.. Moonalla meni ehkä puolet radasta erittäin hyvin, ja sitten kaikki läsähti käsiin kun se ei irronnutkaan yhteen putkeen, ja sitten mä olin väärässä paikassa väärään aikaan ja niin edelleen.. Rasmulla testasin saisko ne sen hienot kontaktit treeneissä siirrettyä kisoihin, ja kyllähän ne sai :) Ensin A:lla ei pysähtynyt, ja sitten otetttiin uudelleen ja se pysähtyi! Samoin puomilla myös! Muuten rata tais mennä ihan hyvin, paitsi että olin Rasmuksen tiellä kun se tuli putkesta ja siitä tuli aikamoinen törmäys, ja ekan riman se pudotti :D

Hui mikä päivittely tauko! Kaikkea on kyllä tapahtunut tässä välillä, mistäpä sitä aloittaisi edes..

Moona pääsi tekemään ensimmäistä kertaa alokasluokan ihan koemaisesti hallissa (ehkä 3 viikkoa sitten), ja se meni oikein hienosti. Huomautettavaa ainoastaan perusasennoissa seuraamisessa, sillä se ei ollenkaan malttanut istua paikallaan, vaan vänkyrteli ihmeellisesti ja myös käännöksissä yliyritti. Vire oli tosi kiva, alussa vähän höslä varsinkin siinä ekassa seuruussa, mutta tasaantui loppua kohden ja keskittyi hienosti. Liikkeiden välit meni hienosti, eikä yrittänyt sooloilla mitään omaa. Reagoi hyvin myös kehuihin liikkeiden jälkeen. Ihan mahti Moona :)

Sitten minä karkasin Intiaan, ja Rasmu ja Moo pääsivät hoitoon. Rasmu oli isänsä kaverina vuorollaan, eikä olisi halunnut edes kotiin sieltä tulla. Moo pääsi Emmalle riehuttamaan shelttiäisiä ja paimentamaan pupua. Alku oli mennyt hyvin, kun Moolla oli valeraskaus ja siten se oli rauhallisempi, mutta parannuttuaan se oli ollut oma villi itsensä.. Täytyy sanoa, että loma koira jutuista teki kyllä hyvää.. Kuvassa ihana Intian kulkuri, siellä ne vaan nukui vilinän keskellä autuaana. Ei niiden elämä kyllä helppoa ollut, Tach mahalilla näin kun vartia potkaisi pentu koiraa, ja penne vaan jäi raasuna itkemään siihen viereen kun sattui :(                                                                                      

Noudossa ilmeni taas mälväämistä vaikka kuinka on edetty huolellisesti. Aloin ottaa vauhti noutoja, ja palkkaan yllättäen ennen luovutusta aina välillä. Onglema ainakin näyttää korjaantuneen ihan vain tällä. Ei ole aikaa mälvätä jos on kiire.  Ruudussa tuli maanantaina joku ihme vammailu onglema, Moo ei millään uskonut että sinne voi juosta suoraan, vaan yritti aina kiertää oikealta sivulta. Levy jäi pyörimään vaikka menin kuinka lähelle lähettämään. Ihme touhua, kun ruutu on nyt ollut tosi varma ja kiva. Toivottavasti seuraavalla kerralla muistaa vanhan toimintamallin ja ja juoksee ruutuun täysillä ja etu reunasta kiitos! Merkkiä tehtiin eilen, ja se oli taas vuorostaan ihan huippu! Vaikka kuinka kaukaa lähetti, niin se juoksi sinne täysillä ja suu supussa. Asentokin oli vielä ihan suora. Tehtiin myös ekaa kertaa zeta järjestyksessä maahan istu seiso. Pudotin palkan seisomisen jälkeen, että pääsin kiertämään varmasti sen takaa oikealta puolelta, ja Moo meni hienosti. Jäävät on muutenkin aika hyvällä mallilla, eikä se sekoittele niitä juurikaan. Istu on vielä vähän epävarma. Alokasluokan liikkeitä ollaan muutenkin pidetty yllä melkein joka päivä, ja ilmoittauduinkin nyt kokeeseen. Kuukaus aikaa treenata vielä. Ongelmia ei oikeastaan ole missään liikkeessä, paitsi paikkamakuussa menee helposti lonkalle, ja muutenkin heiluttelee korvia rauhattomasti. Paljon siis paikalla oloa, ja kertauksena muita liikkeitä. Ainakin kolme kertaa tehdään vielä kokeenomainen, ja treenataan tulevia ongelmia kuntoon. Jännittää jo nyt miten kokeessa menee, mutta kaiken järjen mukaan pitäisi mennä hyvin. Moona osaa liikkeet varmasti, ja motivaationkin pitäisi kestää ne muutamat alokasluokan liikkeet ilman palkkaa. Jos kentän lähellä ei ole mitään yllättävää häiriötä, niin eiköhän me pärjätä!

Ilmaisuja ollaan päästy treenailemaan useamman kerran, ja ollaan siirretty ne jo metsään lyhyelle matkalle. Moona tekee hyvin, mitä nyt pari kertaa rullan on luovuttanut huolimattomasti. Jos se on pudottanut ennen käskyä, niin olen odottanut vaan tyynesti että se antaa uudelleen sen. Enää ei ole edes yrittänyt karata maalimiehelle ennen liinaan kytkemistä, kerrasta siis oppi, että palkan menettää jos ei tottele.

Agiliitelyt on mennyt kivasti niin Moon kuin Rasmunkin kanssa, ja kummankin kanssa on treenattu paljon. Sunnuntaina kummatkin oli Emman ohjattavina harjoituskoirakkoina meidän koulutusohjaaja kurssilla. Kummatkin meni tosi nätisti Emman kanssa vaikka olinkin vieressä katsomassa. Tiistaina tehtiin leieröinti rataa ja Rasmus pääsi sen kokonaan virheittä!! Hyvä Rasmus, vaikka irtoaminen onkin sille vaikeaa. Kepit meni hienosti kummallakin vaikka juoksin A:n toisella puolella, ja hypyt puomin takana ei ollut kummallekaan ongelma, mitä nyt Moo vähän pudotteli rimoja..

Viime perjantaina oltiin myös Moon kanssa mölleissä ojangossa tehis cupissa. Mentiin möllirata kaksi kertaa, ja tuloksena 10 kummaltakin. Ekalla radalla ohjasin myöhässä takaa kiertoon, ja siitä kielto ja sitten vielä kaupanpäällisiksi rima samalta esteeltä. Toisella radalla taas samassa paikkaa rima, ja sitten kielto putkelle kun lopetin ohjaamisen kesken siinä kohtaa. Fiilis oli hyvä kummallakin radalla, ja Moona hanskassa. Kontaktit turhan hitaat, eli niitä pitäis vähän treenata nopeammaksi. Nyt on muutenkin alkanut tuntua enemmän parityöltä tämä homma, ja osaan jo rytmittää liikkumistani paremmin Moonan mukaan ja ihanaa kun siitä on löytynyt jarrut, niin saan sitä koottua käännöksiin:)

Sunnuntaina kirkkonummella saatiin viimeinen puuttuva 0, jeejee :) Nyt joudutaan sitten kolmosluokkaan hirmu vaikeille radoille, ja se ei olekaan niin kivaa!

Ensimmäinen ja toinen rata oli hyllyjä. Varsinkin toinen rata oli meitlä erittäin huono. En ollut tarpeeksi napakalla asenteella, joten Rasmus sitten ilmensi sen hyppimällä mun päälle, hyppäsi keinulta kesken pois, eikä mennyt putkeen. Ihan kamalaa menoa siis Rasmukselta, jonka piti mun mukaan olla jo suhteellisen varma suorittaja, mutta heikoilla jäillä vielä näköjään ollaan. Se on niin herkkis vouhottaja, että välillä ei tiedä mitä sen kanssa oikein pitäis tehdä. Hyppärille lähdin varmalla asenteella, ja ennen rataa puutuin Rasmuksen vouhottamiseen kuin natsi, koska ärsytti niin paljon se edellinen rata. Rasmus kesti mun natsi asenteen, eikä mennyt lukkoon. Treeneissä olis varmasti ollut eri tilanne, kun siellä se ei todellakaan vouhota noin paljon. Nyt oli jotenkin poikkeuksellisen kuuma ja heikkohermoinen. Rata meni hyvin, ja mun mielestä oli tosi hyvät käännöksetkin. Rasmus eteni tosi hyvin, eikä jälkeäkään pomppimisesta mun päälle. Hyvä fiilis jäi siis kuitenkin :) Video on tulossa joskus, kun saan sen käsiini..

Maanantaina Rasmun agilityssä tehtiin rata treeniä.  Rasmus hämmentyi jos tein persjätön keinulle, meinasi koko keinu alkaa pelottamaan. Kepeillä meni hienosti, ja se pujotteli vaikka hyppy jäikin meidän väliin. Kontaktejakin teki ihan hyvin itsenäisesti. Hieno Rasmus!

Tiistai aamuna tehtiin takaaleikkauksia, A:n kontaktia ja keppejä. Moonalla meni kaikki ihan hyvin, ja kepitkin onnistui vaikka juoksin lähellä edellä. Kielsin jos se lähti kesken pois mun perään, koska kyllä se ne osaa, ei vain malta jos olen edellä. Ennen ei edes ole ollut mitään ongelmaa, se vaan kerran keksi, että ei tarviikaan pujotella loppuun. Minä sitten aina hyväksyin käytöksen, ja helpotin tehtävää. Nyt kun vaadin sen tekemään, niin se teki. Se on kyllä Moonassa niin hyvä juttu, että siltä voi vaatia asioita ilman että motivaatio kärsii. Rasmukselta ei voi oikein vaatia mitään, koska se menee totaali lukkoon. Siinä on syy miksi aina kyllästyn tokoiluun sen kanssa. Melkein jokaisissa treeneissä se paineistui ainakin jossain vaiheessa, ja sitten sai taas kalastella sen pään takaisin sieltä maan tasalta. Kaikki meni hyvin niin kauan, kuin Rasmus tiesi 100 varmasti mitä siltä haluan. Varmasti kärsivällisellä kouluttamisesta Rasmuksesta saisi tokoonkin kaverin, mutta itse en ole tarpeeksi kärsivällinen kouluttajana, hermostun jos joku ei toimi, eikä sitä voi koiralta piilotella. Agilityssä Ramsus on kuin eri koira, aina iloinen ja varma itsestään, paitsi tiistaina se sitten paineistui. Se ei enää ollutkaan varma, kuinka kontakteilla ollaan. Se himmasi ja himmasi ja pysähtyi kokonaan, pää oli maassa "älä lyö" asennossa. :( Kyllä se kuitenkin leikki mun kanssa sen jälkeen, ja lopussa saatiin vielä onnistunut kontakti, mutta saas nyt nähdä mitä niille kontakteille käy.

Tiista iltana oli haun ilmaisu treenit. Porukka vaikutti todella mukavalta, ja sainkin hyviä neuvoja ja opin muutenkin lisää ilmaisujen opettamisesta :) Moona teki neljä ukkoa ihan lyhyellä matkalla kentällä. Teknisesti tosi hyvin, eikä pudottanut rullia tms. Siirrettiin rullat nyt maahan maalimiehen vierelle ja käsi vähän näytti. Ennen on saanut kädestä rullan, mutta näinkin toimi hyvin. Asennetta olisi saanut olla vähän enemmän, mutta eiköhän sitä taas löydy kun matka kasvaa. Kyllä se nytkin ihan laukalla meni, mutta ei täysillä. Tokihan tää on aika uusi juttu Moonalle, ja hyvä että se ajatteli mitä on tekemässä. Eiköhän se tästä, ens viikolla on taas ilmaisu treenit.

Eilen oltiin pitkästä aikaa tokoilemassa kaarihalleilla Moonan kanssa. Ruudut hyviä, suraaminen vähän vaisua, pitää tehdä asennetta enemmän. Jäävejä sekoitteli vähän. Kaukojen maahan-istu vaihtoja tein kokonaisena ja ne oli ihan ihmeen täydelliset. Se vain kevyesti lennähti istumaan ja hallitusti tipahti maahan, ei vois enää paremmin mennä nämä. Maahan-seiso vaihdot eivät onnistuneet sitten ollenkaan, se meinas aina ottaa askeleen eteenpäin, vaikka on aina ennen onnistunut, höh.. Ehkä se unohtaa noi mokaamises seuraavaan treeniin mennessä. Paikkamakuu aika lyhyt, mutta todella hyvä. Se ei nuuskinut tai vaihtanut lonkalle, eikä pyöritellyt päätään. Selvästi alkaa muuttua paremmaksi, kun nartsapallo palkkana.