Saimpa aikaiseksi kuvattu Rasmuksen tokojuttuja videolle, ja myös Moonan tempun :)

Luin muutenvain meidän päivityksiä taaksepäin, ja niinhän se on, että saatiin vetää ruksi rasmuksen agitavoitteiden yli. Nolla saavutettu ja kontaktit onnellisesti unohdettu! Hyvin ne toimi silloin ennenkin "herran haltuun" tyylillä, jotta miksei sit nytkin. Että todella on nyt selkeytetty kontakteja! Ehdottomasti tulee enemmän osumisia kuin loikkia, miksi edes vaivasin päätä niillä 2on2offeilla? Muistaakseni alunperinkin oli vain tarkoitus kokeilla kuinka hyvin saisin ne opetettua :D Nyt vois vaikka panostaa sit siihen rallyyn agin ohella, ehkä..

Moonan tavoitteita ei voi vielä raksia, mutta käytös on kyllä parantunut kun siihen olen kiinnittänyt huomiota. Nyt on tilanne jo se, että agikentän laidalla se pystyy hillitsemään itsensä, kun komennan sen käy/down käskyllä maihin, tuijottaa vielä suorittavaa koiraa, muttei räyhää tai sinkoile. Helpottaa kyllä, kun pystyy pitämään sitä rauhassa mukana kun katselee toisten suorituksia. Tuttujen koirien kanssa olen pitänyt sitä myös kauempana maassa makaamassa epävirallisella maahan käskyllä, kun olen esim. auttanut muita, ja ollut pitkänkin aikaa miettimässä parhaita ohjausvaihtoehtoja jne. Ei se sieltä lähtenyt, välillä nousi seisomaan josta palautin maahan. Palkaksi pääsi tekemään itse aina välistä jotakin. Kiusattiin myös tarkoituksella yli, eli esim Rasmukselle heitettiin palloja sen nokan edestä ja agitettiin, tai laitoin sen maahan ihan suoritettavan hypyn viereen, jotta sain sanottua sille. Hyvin se osaa itsensä hillitä, mutta vieraiden koirien kanssa en sitä varmasti vois laittaa ilman hihnaa makoilemaan, en luottais että se pysyy, ja se aistisi sen varmasti. Viime agikisoissa otettiin tokoa lämppäalueen ja radan välisellä alueella, ja se keskittyi mainiosti muhun. Pari huomautusta kun katse meinasi harhautua, mutta muuten täydellinen kontakti, eikä vire noussut taivaisiin. Ei ollut oikeastaan minkäänlaista eroa normaaliin, ja pystyin luottamaan siihen hyvin. Tähän on varmaan auttanut, kun yhdellä meidän tokovuorolla on hallin toisella puolella aina agitreenit. Viime vuonna en olis edes suostunut tokoilemaan jos toisella kentällä agia :D

Muutenkin se on ollut oikein kiltti, ohittaa koirat nätisti hihnassa tai ilman, vaikka Rasmus vähän vinkuisikin. Metsässä on käynyt taas pari tilannetta, eli yksi saku tuli meidän luokse irrallaan. Olin kutsunut Moonan jo näköetäisyydeltä kiinni, ja sain pidettyä ne erossa toisistaan, oli uros eikä mitenkään aggre, mutta Moona murisi ja yritti näpsäistä.. Just näitä tilanteita inhoan, Moona ei luota että sille ei käy mitään, ja että mä huolehtisin asioista. Onneksi se oli hihnassa (Niinkuin aina jos lenkin varrella on koira vapaana, just näiden tilanteiden varalta), koska muuten olisi taatusti puolustanut. Samoin lenkin varrella yksi pikkuräksy tuli iholle haukkumaan, sen omistaja otti sen jo hyvissä ajoissa kinni ennenkuin oltiin niiden pihan kohdalla, mutta jostan kumman syystä se päästi ihan varoittamatta sen "tervehtimään" meitä, siis räkyttäen puolustamaan pihaansa. Pidin koirat toisella puolella ja pikkurakin toisella, Moona taas murisi ja valmiina napsaamaan. Mun olis varmaan pitänyt selkeemmin hätää tunkeiliat, mutta sen sijaan keskityn vaan siihen, ettei pikkukoira pääse Moonan luo. En vaan osaa jotenkin, tai meen ihankuin lukkoon noissa tilanteissa enkä osaa toimia.

Oon miettinyt paljon sitäkin, miksi Moona käyttäytyy niin aggressiivisesti naapurin koiria kohtaan, ja se vaikuttaakin nyt aika selkeältä. Moonan ollessa vielä aika pentu, n.5kk?, kävi metsälenkillä aika ikävä tapahtuma. Huomasin irtokoiran, husky, ja kutsuin Moonan luokse. Juur kun se oli nätisti tullut, hyökkäsi husky sen kimppuun varoittamatta. Äiti mätki sitä kepillä, ja sain Moon kaapattua syliin. Reikiä ei tullut, mutta en silloin vielä arvannutkaan mitä se teki sen luottamukselle :( Saatiin roppakaupalla ongelmia, se alkoi rähjätä remmissä, ja pentukurssilla saatiin aloittaa 100m kaukana muista koirista, koska se vaan karvat pystyssä murisi muille. Ohituksissa tein niin, että rauhoitin sen kyljelleen, ja syötin namia, se oli ainut tapa millä siihen sai edes jotain kontaktia. Se toimi, se alkoi luottamaan ettei ne käy päälle, eikä sen jälkeen ohituksissa ole ollut ongelmaa, ellei Rasmus ole inissyt, silloin se on ehkä kokenut jollain tapaa tarvetta puolustaa Rasmusta. Aika nopeasti selätettiin noi ongelmat päällisin puolin, mutta jos toinen koira tulee arvaamatta haistelemaan, niin se on heti hyökkäämässä. Ja se miten tää liittyy niihin naapurin koiriin, niin kerran toinen niistä tuli metsässä meidän luokse, oli hyvin kaukana ja huomasin vain Moonan nuuskimassa sen kanssa. Kutsuin Moonan luo, ja tää shetteri tuli kanssa perästä. Aika samanlainen tilanne, kuin se missä husky hökkäsi. Kun se oli jo melkein mun luona, se huomasi seuraajan ja lähti jahtaamaan sitä pois, eikä edes kuullut mun luoksetulo kutsuja, toinen koira alistui, ja Moona jäi siihen jännittyneenä murisemaan.  Kävelin niiden luo ja otin Moonan pois, ja päästin shetterin menemään. Sen omistajia ei näkynyt missään, ja yleensä ne liikkuvatkin vähän missä sattuu eikä omistajiensa näköpiirissä. Tästä se sitten lähti.. Sen jälkeen on Moona päässyt ainakin kaksi kertaa jahtaamaan niitä pois meidän luota, ja muuten olen saanut sen kiinni jos ovat tulleet meidän luo. Siis yhteensä tämän vajaa kahden vuoden aikana, ei ne oikeasti usein karkailemeidän luo lenkeillä. Nyt riittää että se edes näkee nää shetterit, ja heti nousee karvat pystyyn ja olis tappelemassa. Nyt ollaan jo pitkään käyty eri metsässä lenkillä, koska silloin jouluna Moona karkasi niiden luo ilman syytä, Oli kuulemman vain murissut ja shetterit vastanneet, mutta en usko että se jäis siihen. Käytös on jo päässyt vahvistumaan niin monesti, ja omalla käytöksellä olen sen koiran näkökulmasta vieläpä sallinut.

Harmittaa ettei se voi luottaa muhun noissa tilanteissa, mutta en mä vaan ole ollut sen luottamuksen arvoinen. Kaikki on hyvin siihen asti kun muut koirat pysyvät pois iholta, onneksi edes niin. Ja muuten meidän suhde on kuitenkin hyvä, ja mä oon selkeästi päättäjä/johtaja ilman kyseenalaistuksia. Moona on oikeastaan aika pehmeä ja kiltti koira loppujen lopuksi, kun on vain todella mustavalkoinen sääntöjen kanssa. Ensin kertoo sille miten pitää toimia, ja sitten vain johdonmukaisesti sen aina vaatii. Muuten se kyseenalaistaa säännöt, ja ottaa omia vapauksia. Kaiken muun osalta asiat on nyt kuitenkin paremmin kuin hyvin, arki sujuu hyvin ja Moonaan voi luottaa pikkuhiljaa paremmin ja paremmin :) (Kun tuon edellä mainitun sais vaan kuntoon :(

*Seuraavana päivänä kirjoitettua: Onko oikeasti normaalia, että vapaana olevat koirat juoksentelee toisten luo omilta pihoiltaan ta lenkillä, vai onko meillä vain hiton huono tuuri? Lähdettiin iltalenkille, eikä edes päästy pihasta ennenkuin toisenpuolen naapurin kultsu on tulossa täysillä luokse "rakastan teitä lurps lurps" asenteella, mutta hei, entä jos me ei tykätä susta? Hetkeksi menin taas paniikkiin, ja Moo reagoi tietysti rähisemällä, mutta kokosin kuitenkin itseni ja yritin sanoa vihaiseti mene pois HETI, ja se kultsu lähtikin sitten huutavan omistajansa luo onneksi :) Moonalta kesti kyllä hetki rauhoittua kiihtyneestä tilastaan, mutta ehkä edes vähän nostin arvoani sen silmissä tältä osin, tai sit en.. Mut toivottavasti se yskä ei tarttunut kuitenkaan sille kultsulle, ei kai se ainakaan niin helposti enää tartu, kun se on jo parantunut kuitenkin. Lenkin tarkoitus oli tänään ihan puhtaasti keskittyä nättiin käytökseen, ja etsiä häiriöitä. Ajattelin että tällainen veis siltä vähän energiaa pois, alkaa näkyä jo sisälläkin ylimääräinen energia. Tuon episodin jälkeen mentiin koko lenkki vapaana, mutta oli mukana käsky päällä, paitsi välillä päästin sen ravailemaan ja nuuskimaan palkaksi. Riehumis yrityksistä aina käskyn alle, kun otetaan vielä rauhassa. Yhdessä koiran ohituksessa se meni mun taakse ja laittoi pään alas ja kiinni mun jalkoihin, ohitettava koira oli paikallaan, vinkui ja tuijotti. Varmaan oli vähän epävarma, et tuleeko sekin meidän luo. Kaksi muuta ohitusta meni normaaliin malliin, ja käytiin kaupan pihassakin pyörähtämässä, ja sai hetken makoilla yksinään kun kävin nurkan takana piilossa. Ei siis paikkamakuu, vaan epämääräinen käy siihen röhnöttämään käsky, ja rennosti se siinä röhnöttinkin. Käveltiin myös isomman autotien viertä jalkakäytävällä, ja pari kertaa meinasi katse harhautua atoihin, vain pieni huomautus riitti. Ihmisiä ei noteerannut ollenkaan. Takaisinpäin tultaessa se oli kultsun talon kohdalla kovin jännittinyt, ja seisoskeltiin siinä sit niin kauan että se rentoutui, ja syöttelin sille nappuloita. Muuta häiriötä ei sit ollutkaan, ja lenkki kesti n.20min. Mulla on selvästi tylsää, kun raportoin pitkästä aikaa jostain muista kuin treeneistä.. Mut eipä enää montaa päivää, niin voidaan tokoilla vähän vauhdikkaamminkin pihalla, ja pian ehkä päästäis jo 30min lenkki :D

Moonaan on iskenyt kennel yskä, tosin on jo melkein parantunut, mutta rauhallisesti otetaan vielä pitkään, ja karanteeni jatkuu vielä parisen viikkoa. Rauhassa se on osannut pääosin olla, vaikka pihalle on päässyt päivittäin vain 3 x miinuutin ajaksi pakollisille tarpeille. Nyt ollaan jo tehty pieniä toko juttujua, ettei ihan toimettomana tarvitse olla. Rasmus on vielä terveenä, ja toivottavasti pysyykin. Tuntuu kovin tylsältä, ei mitään treenejä. Rasmuli on tietysti karanteenissa myös. Eniten harmittaa ne Liuhtojen treenit, jotka oli sitten Moon osalta siinä. Rasmus pääsee ehkä viimeiselle kerralle jos ei sairastu. Laskin että kaikista myydyistä treeneistä ja kisaamattomista kisoista kertyy säästöä n.200e tältä ajalta. Ehkä voisi satsata joihinkin yksäreihin, kunhan yskä on selätetty.

Viime lauantaina oltiin Anne-Marian koulutuksessa, ja Moo oli oikein etevä. Nyt tuntuu niin kivalta tehdä sen kanssa, se tekee ihan täysillä tulilla, mutta keskittyy samalla niin hyvin <3 Rata oli aika vaikea, enkä sitä enää osannut edes piirtää, mutta selvitettiin kuitenkin lopulta kaikki kohdat kunnialla. Parhaiten meillä toimii sylivekit, niistot, jaakotukset ja kaikennäköiset kikkailut, mutta saatiin harjoitella myös tavallista pyöräyttämistä. Se on kuulemma jonkun jenkki vertailun mukaan nopeampi useimmilla koirilla, ties vaikka Moonallakin kun treenaillaan, onhan se hyvä osata erilaisia tapoja. Siinä koira saa hypätä vähän laajemmalla kaarella, mutta vauhti säilyy ja pystyy itse liikkumaan samalla eteenpäin. Nyt se vauhtipyöräytys tuntui kuitenkin ihan kamalalta itselle, ja koirakin kaarsi ties mistä. Saatiin myös läksyksi harjoitella törkkäsyjä esim. takaa kiertoon, sillä jossain tapauksissa voi olla hyötyä että koira saa törkkästyä vähän väljemmin takaa kiertoon, ja nyt Moona tuppaa muutenkin hyppäämään niin kiinni siivekkeessä, että rimat on vaarassa kolista. Tykkään kyllä niin tuosta agipedosta, tuntuu että tää on ihan Moonan ykköslaji, vaikka onkin alkuun ollut kaikista vaikeinta. Toivottavasti tauon jälkeen on yhtä hyvä touchi.

La illalla oltiin vielä tokoilemassa, ja Moo oli aika löysä. Johtui varmasti siitä yskästä, joka alkoi heti su aamuna.. Toivottavasti ei kovin Mooneen tartutettu tätä riivausta lauantaina :(

Eilen pikkusen kaukoja. Kaikki muut vaihdot alkaa olla varmoja, paitsi seiso-istu. Siinä sattuu aika usein virhettä, eli takajalat liikkuu eteenpäin, tai sitten se päätyy vähän vinoon vaikka jalat pysyiskin maassa. Ja rauhallisestihan se tekee nuo kaikki, mutta mulle onkin nyt ainoa kriteeri se takajalkojen liikkumattomuus. Vauhti kasvaa jos kasvaa, kun liike on varmempi.

© Henriikka Havukunnas

Kiireistä on ollut, siksi on päivittely jäänyt. Tapahtuu niin paljon, ettei millään jaksaisi niitä pistää ylös, kun asioita on niin paljon. Sitten ne omat oivalluksetkin unohtuu jonnekin, höh.

Mutta iloisin uutinen on Rasmuksen nollavoitto kolmosissa. Siis mitäh? Niin että ensimmäinen nolla kolmosista ja voitto kaupanpäälle? Vaikeaa uskoa, mutta totta. Kisaajia oli vähän, ja nollia vain kaksi. Fiilis oli mitä mahtavin, vaikka luulin että tultiin viitosella maaliin, mutta ei siitä puomin alastulosta tullutkaan sitten virhettä. Oli kyllä mukavaa mennä vanhan tutun Rasmun kanssa, tuntui niin turvalliselta. Ei paineistunut kontakteilla ei, mutta ne oli kyllä aika piip. Mutta ihan tietoisesti hylkäsin ne 2on2offit, pääasia että on kivaa. Videotakin on katsottavaksi tältä paremmalta radalta, huonompaa en laittanut, ettei tarvii sitä muistella ;) Kiitos videoinnista Gunnelille!

Moonallakin oli kisat, ja kartutettiin hyllysaldoa kahdella. Moona oli oikeen hyvä, lähdössä istumis tappelut vaihdettiin hipsimis seisomiseen, enkä kadu. Se istumaan pakottaminen vain kiihdytti sitä, ja lopulta oltiin molemmat ärsyyntyneessä mielentilassa, se ei ollut hyvä se. Olis sen saanut rauhallisestikin vaadittua istumaan, mutta kiireessä kisoissa se ei onnistunut, kun ei ole aikaa siellä rauhassa vaatia. Tavallaan nyt luovutin sille, mutta joskus on vain parempi jatkaa matkaa sopuisasti, ilman että tekee kaikesta niin suurta numeroa. Se seisoo nyt suurinpiirtein siinä mihin jää, ja sillä hyvä. Ekalta radalta jäi oikeen hyvä fiilis, vaikka kahdessa paikassa vaihtui suunnitelmat, en osannut viskiä, enkä kerennyt todellakaan sylivekkaamaan lopussa, mutta vaikka olin huono enkä osannut, niin Moona odotti kiltisti mun ohjeita, eikä sinkoillut miten sattuu. Toisella radalla sama alku, ja mokasin sen siis kummallakin radalla, tyhmä minä en tajunnut, että olis pitänyt olla ykkösen ja kakkosen välissä ottamassa vastaan, että rytmis pelittäis, mutta ei voi vaan mitään enää. Lisäksi hätäinen vekki vei Moonan A:n sijasta puomille, että peukut mulle taas siitäkin. Samoin putken jälkeen juoksin jossa ihan väärällä linjalla, ja pilasin sujuvan irtoamisen putken jälkeen hypyille. Olihan siinä oikein hyviäkin kohtia, ja Moona antoi taas parhaansa. Se Moonan panos kyllä lämmitti mieltä, eikä oma surkeuskaan hirveästi harmittanut. Kehityn ihan varmasti kun saadaan vain kisoja alle, ja opin pikkuhiljaa arvioimaan mihin on mahdollista ehtiä. Pikkuhiljaa vain eteenpäin, kyllä vielä joskus kaikki asiat saadaan onnistumaan samalla radalla ;) Tästäkin on video, kiitos Inarille kuvailusta. picasaweb.google.com/105366327241762753903/20120129_AgilityLohja_SenniJaMoona

Liuhtojen treenit on menneet myös oikein hyvin. Siellä aina huomaa kuinka kokematon on vielä ohjaajana, mutta samalla saa myös onnistumisia, ja jopa kehujakin. Treenilista kasvaa, ja uusia ajatuksia herää. Kuinka mukavaa, ja enää 4 kertaa jäljellä :( Eilen Moona sai olla kentän laidalla häkissä pakkasen takia, ja vähän etukäteen pelkäsin miten se siellä on tällä kertaa, kiljuu vai nukuu?? Mutta se oli ihan kiltisti ja rauhassa, tein uuden huomion. Jos sitä vähänkään pakottaa menemään häkkiin, se saa siellä raivarin, metallihäkistä vääntyy melkein ovi sisään ja moona pääsee karkuun. Jos taas rauhassa pyydän sen menmään sinne, ilman hermostumista ja kiirettä, enkä anna sille muita vaihtoehtoja, niin se lopulta menee sinne nöyränä ja tyytyväisenä, ja käy maate. N. 5min odottelin eilen päättäväisesti, että se itse tekee valinnan mennä häkkiin, ovi kiinni sillä hyvä. Siellä se nukkui yli tunnin, vaikka vieressä mentiin agilityä. Sitten tuli tyytyväisenä lämppäämään, oi ja voi. Oliko se sittenkin näin helppoa, tarvittiin vain pieni henkinen ylivoima? Ja näitä tilanteita meillä riittää, ennen otin sen pannasta tassupesulle ja olihan se aika tappelua. Nykyään riittää yksi päättäväinen tule, ja se menee sisomaan kiltisti pesuhuoneeseen, eikä jalkaansa liikauta ennenkuin suihkuttelu on hoidettu, ei tarvitse pitää pannasta kiinni, ati kummankaan hermostua. Sama kynsienleikkuussa, se on ollut meillä aika haastava prosessi, koira tempoo ja panikoi, itsellä kiehuu kun tassut vaan viuhuu eikä leikkuu onnistu. viimeksi laitoin Moonan nätisti kyljelleen, pidin sitä rauhassa aina kun tassu alkoi huitoa, unohdin kiireen, tässä ollaan vaikka koko päivä jos on tarvis. Kynnet oli leikattu nopeammin kuin koskaan ennen. Aina sanotaan että koirat pitää kasvattaa kovin mustavalkoisesti, mikä on tietenkin ihan totta, mutta ainakin Moona osaa näköjään olla hyvin mustavalkoinen. Kun vain itsekin aina olisi.

Moona on jotenkin ollut outo juoksun jälkeen. Treeneissä on alkuun hirveät kierrokset, ja varmaan jokaisissa tokotreeneissä on nyt käynyt kerran kunnolla käteen hampaat. Sitten lopussa se on aina ihan puhki koko koira, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan kun se päästäis kaikki energiansa kerralla veks, ja sitten taantuisi. Kokeenomaisessa se haukku liikkeiden välissä vireen nostatus palkitsemisesta, mutta saattaa johtua ihan muustakin haukkumisen tahattomasta sallimisesta, en tiedä. Olen nyt kieltänyt siitä kun ollaan harjoiteltu kehuihin reagoimista, kyllä se pystyy sen vireen pistämään tekemiseenkin, niinkuin ennenkin. Ei sillä kuitenkaan mitään ääntelyongelmaa ole esiintynyt ennen tätä. Tykkäis vaan haukkua, ja harmi kun joutuu sit kieltämään kesken kehujen :( En tiiä.. Tai sit pitäis vain kehua tosi hillitysti. Muuten liikkeille kuuluu hyvää, ongelmia on ollut metskussa, kaukoissa ja tunnarissa, mutta paremmalla puolella ollaan jo. kaukotkin sujuu ruokakuppipalkalla paremmin kuin koskaan, vähän aikaa sitten kaukopalkka vain häiritsi sitä, kun ajatus olisi ollut puoliksi palkassa ja puoliksi tekemisessä, nyt sillä naksahti jotenkin, että tekee täysillä keskittyneesti ennen vapautusta syömään. Juoksin jälkeinen outouskin on jo katoamassa toivottavasti. Ei ne koira ole koneita ei, pitää ymmärtää..

Viime hakuiluissa ei ollut tietoakaan edellis kerran oudosta käytöksestä, niinkuin arvelinkin kaiken sen ärsyyntymisen keskellä. otettiin mukava treeni ennen taukoa, ensimmäin tyhjä, tosi hieno laatikko pisto, vaikka vähän vielä kummastuttaa kun siellä ei ole ketään piilossa, eikö aina pidäkään löytää joku? Toiselle puolelle valmis, hyvin löytyi, ja kolmas äänellä, ettei vaan palaa etsimään jo tarkistetulle alueella, ja hyvin löytyi taas. Oltiin vierailemassa hi-han treeneissä, joten vieras maasto ja vieraat maalimiehet, hyvin meni siis. Kaksi ilmaisutreeniä on myös ollut, ja viimekerralla meni jo oikein hyvin, niinkuin joskus ennenkin. Otti itse rullan maasta, ja ajatus oli kirkkaan selvänä mielessä, ei oikomista. Lisäksi edistystä siinä, että ukot peitteiden alla, eikä ottanut kertaakaan kiintorullaa suuhun. Joskuhan oli se, että poimi rullan suuhun jo juostessaan näkyvälle ukolle kentällä, nyt ottaa siis irtorullan, ja toivottavasti älyää sitten sen kiintorullankin oton, kun sen aika koittaa.

Esineitä tehtiin myös pari kertaa, ohuita hyvin tallattuja kaistaleita pellolle ja harvaan metsään. Kerran oli valmiit ei mun koskemat esineet, ja ne löytyi, jee. Muuten on ollut ihan omia esineitä lenkin sivussa tehtynä.

Nyt juuri kaikki tuntuu kovin hyvältä, ei ole paniikkia mistään typerästä tokoliikkeesta, agilityn kuumumisesta, vaikeudesta ymmärtää haun monimutkaisia kuvioita, tai sitten muutenvain Moonan käytöksestä tai omasta osaamattomuudestani. Tuntuu että kaikki sujuu, ja hiljalleen menee eteenpäin omalla tahdilla. Nautin tästä hetkestä, sillä ongelmia tulee varmasti taas pian johonkin, niinkuin aina.

Rasmus on saanut treenata jokaisissa Moonan treeneissä, paitsi sporttiksella aksassa kun sinne saa juoksussakin mennä. Eli Rasmuksesta on tullut nyt ihan aito tokokoira ;D Ollaan treenattu sen kanssa vaikka mitä, ja onnistuttukin niissä mitä on tehty. Seuruussa on imutettu nakilla, ja sivulletuloa otettu myös. Käsiapu on vaan pinttynyt siihen kiinni.. Liikkeestä maahanmenon se tekee kivasti, joskin reagoi käskyyn vähän hitaanlaisesti, mutta itse toiminto on ihan ok. Liikkeestä seisomista on aloitettu käsi avustuksella, ja jopa noutoa ollaan tehty. Ennen kokeilemista ajattelin, että Rasmuksella ei varmasti koskaan saa kapulaa suuhun, mutta väärässä olin. Vauhtinoutona tarttui heti kapulaan, ja palkkasin vauhdista. Pito onnistuu paremmin kuin hyvin, se oikein kahmaisee kapulan suuhunsa. Paikkamakuuta tehtiin ryhmässä tokaa kertaa, ja se oli siellä kuin patsas konsanaan. Hyppy sujuu hyvin, mutta seisomista se ei osaa. Luoksetulo pienellä käsiavulla hyvä. Rasmus on aika passeli toko koira, ja voi kun se niin tykkää tehdä mun kanssa. Taidan ottaa sitä ihan useamminkin tokoilemaan, myös kun Moonan juoksu on ohi. Aina sanon ettei rasmuksesta mitään tule tokossa, mutta kun saatiin vähän veuvoja, niin johan alkoi sujumaan ne vaikeampiekin juttujen opettelut. En vaan osaa, kun Moonalle olen liikkeet opettanut niin täysin eri tekniikalla. Vaikka Rasmus ottaakin painetta hyvin herkästi, niin hyviä puolia on myös. Se palkkautuu namuista, palloista, taistelusta, tai vaikka ihan kehuista, ja yrittää kovasti tehdä parhaansa. Patukoilla on nyt leikitty vaiteluksi palloista, ja se taistelee yllättävän hyvin. Ote on hyvä, eikä varmaan anna lelusta periksi, voitettuaan on niin ylpeää poikaa että.

Moonan kanssa on nyt käyty kahdet Liuhtojen treenit kahdeksasta, ja hyvin on kulkenut. Treenit kestää kaksi tuntia per kerta, ja ryhmässä 5 koirakkoa. Joka toinen kerta on Timo, ja toinen Tuulia. Radat on olleet ihan älyttömän kivoja, sopivan haastavia, muttei liian vaikeita. Käydään rata läpi aina yhdessä, ja siitä on kyllä todella hyötyä. Ja treeniaikaa on myös ruhtinaallisesti. Kouluttajista pidän kovasti, ja halli on mukavan tilava. Ihan luksusta siis. Ekalla kerralla mentiin rata Timon suunnittelemien ohjauksien mukaan, ja joitain kohtia joutui sitten tekemään oman mukavuusalueen ulkopuolella. Hyvä vaan. Koira piti irrotta takaa leikkauksen jälkeen kauas hypylle, ja Moona irtosikin hieman liikaa, heh. Saksalainen ei pelittänyt, ja Moona laskeutui liian kauas, näitä pitäis treenata. Niistoja oli paljon, ja ne toimi hvin. Timo sanoikin, että ovat oikein mallikkaita nyt. (Saatiin viimeksi yksärillä kotiläksyksi..) Lopussa oli pari persjättöä hypyillä, ja ihan huimaa että ehdin juosta Moonan edellä niissä. Eilen oli sitten Tuulia kouluttamassa, ja omasta väsymyksestä huolimatta selvittiin ihan kunnialla treenistä. Nyt sai valita omia vaihtoehtoja, ja lintsasin heti alussa ja ohjasin 3. hypyn japanilaisella, enkä saksalaisella. En halunnut millään jäädä hinkkaamaan sitä.. Alussa roiski rimoja kun yritin kiirehtiä 3. valssaamaan, mutta kun maltoin ohjata rauhassa, niin rimat pysyi. Vekkasin keppejä ennen olevalle hypylle, joten oli vaikeuksia saada koira oikeaan väliin kepeille vasemmalta puolelta, sain kuitenkin toimimaan kun helpotin linjaa. Keppikulmat reeniin.. Kokonaisuudessaa meni oikein hienosti kummallakin, ja lopulta saatiin kaikki onnaamaan. Aikaa jäi jopa hieman ylikin, ja Moona raasu oli niin puhki kuin olla ja voi, vaikka piti juomataukojakin välissä. Mä sain läksyksi, että rataantutustumisissa jo kiinnitän huomiota siihen, etten missään vaiheessa ole koira juoksulinjalla, niitä kävi nyt pari kertaa, että tungin Moonan pois linjalta. Moona sai kovasti kehuja taas, ja jopa minäkin omasta liikkumisesta. Mut onhan se Moona vaan aika hieno, hyvä siitä tulee, tai meistä tulee :)

Eilinen treeni:

Täänään vähän tokoiltiin pihalla, ja kuvasin ihan videotakin. Siitä näkee ihan realistisesti taas miten asiat on just nyt. Luoksarin stopeissa on nyt tuollainen ei niin hieno tekniikka, mutta ei se nyt mun mielestä pahakaan ole. Tolla tekniikalla se pystyy pysähtymään vähän nopeamminkin jos pohja on hyvä, mutta noi on nyt ehkä sellaista normi Moonaa. Puun kierto linjaa on käytetty paljon, ja se on harmivain jo senverran kova, ettei pito ole parhain. Tiellä tulee vielä huonommat stopit, kun se varoo liukkautta. Eilen vasta tein tämän hyvin yksinkertaisen havainnon, että heureka vaan. Ei siis stoppeja liukkaallaa ei... Ja antaa ton tekniikan nyt vaan olla, ehkä se siitä vielä nopeutuu. Luoksari voisi olla ehkä hitusen myös vauhdikkaampi, muttei tuokaan nyt niin huono ole. Maahanmenot myös ok. Jäävissä seisomonen hyvä, ja maahanmeno myös ok, istumisessa pyllyllä vähän kestää, mutta seuraillaan. Tunnari aika hyvä, olen siihen tyytyväinen. Tarkoituksella sijoittelin omat niin, että joutuu ensin nuuskimaan muita, ja oikeasti tekemään edes vähän töitä sillä nenulla. Vire on aika korkea, ja voipi olla että siitä joskus tulee ongelmaa, en tiedä kyllä. Yhdessä otin palautuksen, ja kovin kauas jäi. Saatiin tämä jo korjattua ennen taukoa tunnarista, mutta nyt on unohtunut, tai lähinnä siinä on luultavasti pieni epävarmuus taustalla. Kerran jo tätä korjailtiin, joten eiköhän nytkin onnistu. Jos usein on niin, että tauon jälkeen koira tekee yllättäen paremmin, kun ajatukset on saaneet muhia, niin meillä ei ole noin. Asiat paranee hinkkaamalla ja treenaamalla, tauko tuo mukanaan vain ylimääräisiä kierroksia, ja takapakkia tulee väistämättä himpun verran. Näin niis ainakin tokon osalta, tauko saa vaan liikkeitä rempalleen, vaikka toki ne saa uudelleen kerittyä kasaan nopeasti taas. Vaikka tekniikaassa onkin parantamisen varaa, niin ainakaan Moona ei mokannut kertaakaan tänään, aina oikea asento ja tunnari palikka. Tarkka plikka.

Hui mikä päivittely tauko! Kaikkea on kyllä tapahtunut tässä välillä, mistäpä sitä aloittaisi edes..

Moona pääsi tekemään ensimmäistä kertaa alokasluokan ihan koemaisesti hallissa (ehkä 3 viikkoa sitten), ja se meni oikein hienosti. Huomautettavaa ainoastaan perusasennoissa seuraamisessa, sillä se ei ollenkaan malttanut istua paikallaan, vaan vänkyrteli ihmeellisesti ja myös käännöksissä yliyritti. Vire oli tosi kiva, alussa vähän höslä varsinkin siinä ekassa seuruussa, mutta tasaantui loppua kohden ja keskittyi hienosti. Liikkeiden välit meni hienosti, eikä yrittänyt sooloilla mitään omaa. Reagoi hyvin myös kehuihin liikkeiden jälkeen. Ihan mahti Moona :)

Sitten minä karkasin Intiaan, ja Rasmu ja Moo pääsivät hoitoon. Rasmu oli isänsä kaverina vuorollaan, eikä olisi halunnut edes kotiin sieltä tulla. Moo pääsi Emmalle riehuttamaan shelttiäisiä ja paimentamaan pupua. Alku oli mennyt hyvin, kun Moolla oli valeraskaus ja siten se oli rauhallisempi, mutta parannuttuaan se oli ollut oma villi itsensä.. Täytyy sanoa, että loma koira jutuista teki kyllä hyvää.. Kuvassa ihana Intian kulkuri, siellä ne vaan nukui vilinän keskellä autuaana. Ei niiden elämä kyllä helppoa ollut, Tach mahalilla näin kun vartia potkaisi pentu koiraa, ja penne vaan jäi raasuna itkemään siihen viereen kun sattui :(                                                                                      

Noudossa ilmeni taas mälväämistä vaikka kuinka on edetty huolellisesti. Aloin ottaa vauhti noutoja, ja palkkaan yllättäen ennen luovutusta aina välillä. Onglema ainakin näyttää korjaantuneen ihan vain tällä. Ei ole aikaa mälvätä jos on kiire.  Ruudussa tuli maanantaina joku ihme vammailu onglema, Moo ei millään uskonut että sinne voi juosta suoraan, vaan yritti aina kiertää oikealta sivulta. Levy jäi pyörimään vaikka menin kuinka lähelle lähettämään. Ihme touhua, kun ruutu on nyt ollut tosi varma ja kiva. Toivottavasti seuraavalla kerralla muistaa vanhan toimintamallin ja ja juoksee ruutuun täysillä ja etu reunasta kiitos! Merkkiä tehtiin eilen, ja se oli taas vuorostaan ihan huippu! Vaikka kuinka kaukaa lähetti, niin se juoksi sinne täysillä ja suu supussa. Asentokin oli vielä ihan suora. Tehtiin myös ekaa kertaa zeta järjestyksessä maahan istu seiso. Pudotin palkan seisomisen jälkeen, että pääsin kiertämään varmasti sen takaa oikealta puolelta, ja Moo meni hienosti. Jäävät on muutenkin aika hyvällä mallilla, eikä se sekoittele niitä juurikaan. Istu on vielä vähän epävarma. Alokasluokan liikkeitä ollaan muutenkin pidetty yllä melkein joka päivä, ja ilmoittauduinkin nyt kokeeseen. Kuukaus aikaa treenata vielä. Ongelmia ei oikeastaan ole missään liikkeessä, paitsi paikkamakuussa menee helposti lonkalle, ja muutenkin heiluttelee korvia rauhattomasti. Paljon siis paikalla oloa, ja kertauksena muita liikkeitä. Ainakin kolme kertaa tehdään vielä kokeenomainen, ja treenataan tulevia ongelmia kuntoon. Jännittää jo nyt miten kokeessa menee, mutta kaiken järjen mukaan pitäisi mennä hyvin. Moona osaa liikkeet varmasti, ja motivaationkin pitäisi kestää ne muutamat alokasluokan liikkeet ilman palkkaa. Jos kentän lähellä ei ole mitään yllättävää häiriötä, niin eiköhän me pärjätä!

Ilmaisuja ollaan päästy treenailemaan useamman kerran, ja ollaan siirretty ne jo metsään lyhyelle matkalle. Moona tekee hyvin, mitä nyt pari kertaa rullan on luovuttanut huolimattomasti. Jos se on pudottanut ennen käskyä, niin olen odottanut vaan tyynesti että se antaa uudelleen sen. Enää ei ole edes yrittänyt karata maalimiehelle ennen liinaan kytkemistä, kerrasta siis oppi, että palkan menettää jos ei tottele.

Agiliitelyt on mennyt kivasti niin Moon kuin Rasmunkin kanssa, ja kummankin kanssa on treenattu paljon. Sunnuntaina kummatkin oli Emman ohjattavina harjoituskoirakkoina meidän koulutusohjaaja kurssilla. Kummatkin meni tosi nätisti Emman kanssa vaikka olinkin vieressä katsomassa. Tiistaina tehtiin leieröinti rataa ja Rasmus pääsi sen kokonaan virheittä!! Hyvä Rasmus, vaikka irtoaminen onkin sille vaikeaa. Kepit meni hienosti kummallakin vaikka juoksin A:n toisella puolella, ja hypyt puomin takana ei ollut kummallekaan ongelma, mitä nyt Moo vähän pudotteli rimoja..

Viime perjantaina oltiin myös Moon kanssa mölleissä ojangossa tehis cupissa. Mentiin möllirata kaksi kertaa, ja tuloksena 10 kummaltakin. Ekalla radalla ohjasin myöhässä takaa kiertoon, ja siitä kielto ja sitten vielä kaupanpäällisiksi rima samalta esteeltä. Toisella radalla taas samassa paikkaa rima, ja sitten kielto putkelle kun lopetin ohjaamisen kesken siinä kohtaa. Fiilis oli hyvä kummallakin radalla, ja Moona hanskassa. Kontaktit turhan hitaat, eli niitä pitäis vähän treenata nopeammaksi. Nyt on muutenkin alkanut tuntua enemmän parityöltä tämä homma, ja osaan jo rytmittää liikkumistani paremmin Moonan mukaan ja ihanaa kun siitä on löytynyt jarrut, niin saan sitä koottua käännöksiin:)

Nappasin tänään Moonan mukaan autoon, kun lähdin kohti koulua. Tarkoituksena oli oli mennä Emman ja koirien kanssa treenailemaan ja lenkille iltapäivällä Nummelaan,  joten oli helpompi ottaa Moona takaluukkuun odottamaan, niin vältyin edestakas ajalulta. Sää oli mitä mahtavin! Lämmintä ja aurinkoista

Pääsin etuajassa koulusta, joten kerittiin treenata koulun parkkiksella häiriö seuraamista ja paria muutakin juttua. Annoin Moonan olla vapaana, kun se näytti olevan niin nätisti. Ohiteltiin pyöräilijöitä, ihmisiä ja autoja vaikka kuinka monta, ja Moona seurasi silti oikein hienosti. Jäävejä ja luoksetuloa tehtiin myös onnistuneesti. Hieno pieni paimen.

Jatkettiin treenaamista lentokentän parkkiksella. Häiriönä oli lähteviä ja palailevia hiihtelijöitä. Pariin kertaan Moona vähän päksähteli niille, mutta muuten jätti hyvin huomiotta. Tehtiin ruutua, ja vihdoin sain hyviä ruutuja ilman yrityksiä merkkien taakse. Ei olla vähään aikaan tehty merkkejä, niin ei sitten yritä tarjotakaan. Ihan uutena juttuna otettiin ohjattua noutoa. Kuulin ettei se olekaan niin hankala opettaa kuin luulin, joten halusin heti kokeilla. Aletaan nyt tehdä vain merkiltä lähetyksiä jommalle kummalle puolelle kosketusalustalle sivulle, ja sitten siirrän pikkuhiljaa taaksepäin niitä ja lopulta lisätään kapulat. En opeta mitään suuntakäskyä, vaan ihan pelkkä käsimerkki saa riittää, ja hyvin se sen ymmärsi ihan opettelemattakin. Lähti vain kosketusalustalle kun annoin merkin. Pakkohan sitä oli kokeilla myös kapulalla, ja toimihan se. Toki paljon pienemmässä mittakaavassa kuin oikeasti, mutta kunhan ihan huvikseni kokeilin. Otettiin myös vähän seuraamista ja luoksepäästävyyttä. Videolla on hieno taidonnäyte kättelystä, sekä myös tuo ohjatunnoudon kokeilu. Ekstrana lopussa Moonan agittelua viime vuoden lopusta, siitä pätkästä harmivaan ei näy kuinka kamalalta meidän meno on näyttänyt, koska radalla ei tarvinnut kääntyä. Sai vaan posottaa menemään, niin kai se nyt meni. Videolta on myös manipuloitu puomin kontaktin uusimiset. Moona ennakoi sillon sitä vaputusta, tai vapautti itse itsensä pienimmästäkin liikkeestä.

Emma on räpsinyt noi kuvat ja videoinut myös. Kiitos siitä!

Tänään ei olla tehty mitään kummempaa. Perusjuttuja sisällä kummankin koiran kanssa. Ulkona Moona sai kiertää yhtä agi keppiä erilaisten noutokapuloiden kanssa. Vire oli niin korkea, ettei Moona edes huomannut kun metalli kapula vaihtui suuhun. Ilman kapulaa haukahteli kiertäessä, ja yritti vähän murrata kapula suussa myös, aiai. Pitää toivoa, ettei tartu tavalliseen noutoon tai merkkiin tai mihinkään. Kielsin kyllä haukkumisen, mutta mutta.. Rasmun isukki Syke kävi myös kyläilemässä hetken, ja huomisesta lähtien tulee hoitoon viikoksi. Moona oli alkuun aika epäluuloinen, ja koitti pistää uutta tuttavuutta kuriin normaaliin tapaansa. Lenkin jälkeen otti kuitenkin rennommin, että eiköhän niistäkin saada kaverukset. Täällä määrään kuitenkin minä, eikä Moona saa pitää muille kuria. Rasmus oli ihan innoissaan, kun sai jonkun muunkin kaveriksi kuin Moona monsterin. Tein myös Moonan kalsaritokoista ja kontakteista pienen videon:)