Lauantaina oltiin sbcak:n järjestämässä luonnetestissä, tuomareina Pirjo Ojala-Laina ja Lea Haanpää. Mielenkiintoinen päivä kyllä. Kaikki kysyy menikö testi hyvin, mutta mikä on sitten hyvin ja mikä huonosti? Testi meni ihan Moonasti. Ei se kerännyt huippuja muttei huonojakaan pisteitä, ja sai vielä hylynkin, kun laukaukset pelotti niin kovin. Jotain yllättävää, mutta suurelta osin ennalta arvattavaa käytöstä. Sama Moona se on kuin ennen testiä, ihan yhtä huono tai hyvä, normaali tai hullu, mitenvain sen haluaa sanoa. Yllättävän paljon se pelkäsi kelkkaa, eikä millään päässyt siitä yli. Ihmisiä rakasti niinkuin yleensäkin. Pimeässä huoneessa tarvitsi myös apuja, olisi jäänyt tuomarin kanssa vaan olemaan. Laukaukset oli aika kova paikka, mutta niin vähän arvelinkin. Viime uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä raketti räjähti meidän vieressä iltalenkillä, ja Moona sai sellaisen sätkyn että huhhuh, räkytti ja tempoi, eikä silloin palautunut siitä yhtään. Sen jälkeen on laukaukset pelottaneet, harmi vain. Toki sillä täytyy jonkinmoinen alttius laukaisuarkuuteen olla, sillä ei kaikki koirat olisi yhdestä raketista semmoisia pultteja vetäneet. Laukauksien jälkeen palautui kuitenkin nopeasti niinkuin treeneissäkin, vaikka reaktio paukkuun oli "hiemean" eri luokkaa nyt. Peli siis tuskin on vielä menetetty, ainakin toivon niin, sillä suunnitelmissa olisi joskus hamassa tulevaisuudessa kisata haussa. Alla video, pisteet ja tuomarin kommentit poimittuna videolta.

Toimintakyky -1(-15) Pieni "Eli koiran rohkeus, kokonaisvaltainen toiminta päivän tempuissa, erikoiskokeena kelkka, jossa katsotaan toimintakykyä uhan alla, ja sitten pimeässä huoneessa ilman uhkaa. Kelkka oli sille yllättävän paha, koska kuitenkin tuntui että sillä on taisteluhalua, eli sillä on tavallaan eväät sen ratkaisemiseen. Sitten siinä on myös se, että sillä on aika paljon mielikuvitusta, niin se pikkasen liiottelee niitä asioita, eli se kuvittelee asiat vähän vakavemmiksi kuin mitä ne on. Mutta täähän on hirvittävän nuori koira, että tietää että sillä on vielä henkinen kasvuprosessi kesken, että varmasti tulee vielä vuosien myötä muuttumaan profiililtaan aika paljon tosta, kun saat sille elämänkokemusta ja vahvistat niitä asioita. Pienin askelin meette eteenpäin"

Terävyys +1(1) Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua "Eli kuinka se puolustaa itseään. Se haukku siinä, mut totta siinä ei kauheasti ollut, eli se todellinen terävyys tai aggressiivisuus on pieni. Ja se on hyvä asia, että sillä ei ole jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Siihen pystyy hyvin menemään koskemaan, eli sen on hyvin ystävällinen joka tilanteessa. Se on hyvin helpottunut kun ihmiset on ystävällisiä, ja hänkin voi olla siinä. Kun hän on niin ylenpalttisen ystävällinen, niin meinaa ettei kukaan voi olla hänelle epäystävällinen.

Puolustushalu +1(1) Pieni "Eli kuinka haluaa suo puolustaa, niin aika äkkiä se siirtyi sinne taakse, mutta kun tässä katsotaan sitä halua, ei kykyä. Eli tässäkin nyt huomioitiin että se ei ole maailman rohkein koira, niin katsottiin mitä se yritti sieltä kommentoida, ja olla tarkkaavaisena, niin katsottiin että sieltä se puolustushalu, nimenomaan halu, löytyy."

Taisteluhalu +2(20) Kohtuullinen "Eli kuinka se haluaaleukojaan ja lihaksiaan käyttää, vastustaa näitä uhkia. Se tykkää pelata ja käyttää kroppaansa siinä, mutta saadakseen sen isomman arvosanan, siinä pitäis olla pykälä lisää sitä, mistä voitais ottaa drivea tarvittaessa käyttöön."

Hermorakenne +1(35) Hieman rauhaton "Eli kuinka se kuormittuu ja palautuu. Kyllä se aika paljon kuormittu tossa, ja kyllä se loppua kohti näkyy siinä sitten, elikkä toi ampuminen on se missä parhaiten näkyy. Jos oikeasti hermo pettää niin siinä viimeistään se näkyy, ja tässä se nyt näkyy, että siinä oli ilmeisesti senverran jänskää ollu, että tuli se reaktio niihin laukauksiin, mutta sitten kuitenkin se oli oikeasti positiivinen asia, että se palas siihen tuttuun juttuun, että se tiesi että mamman kanssa voidaan seurata, eli hän tarjoo tässä sitä, koska se tietää että sä olet tyytyväinen siihen kun seurataan, se on hyvä asia."

Temperamentti +1(15) Erittäin vilkas "Eli tää selittää osittain sen, että sillä on todella vilkas mielikuvitus. Eli se pikkusen kuvittelee asiat pahemmiksi kuin mitä ne on, että se kuitenkin keskittyy silloin kun joku ärsyke tulee, eli silloin se pystyy valmistaa sitä tilannetta, mutta sitten se että ne reaktiot on pikkusen tarpeettoman voimakkaita siihen annettuun ärsykkeeseen"

Kovuus +1(8) Hieman pehmeä "Eli miten se muistaa ikävät asiat, ja antaa niiden häiritä. Ei se liian paljon niitä muistele, mutta terveellä lailla, eli siinä tulee se ettei se ihan päätäpahkaa mene asioihin jos se on niitä pelästyny. Itsesuojeluvaisto terveellä lailla kehittynyt."

Luoksepäästävyys +3(45) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin "Se on sitä joka tilanteessa. Tulee heti iloisesti tervehtimään ja hyökkäysten jälkeen pystyy mennä lähelle."

Laukauspelottomuus - Laukausaltis "Se pelästy siinä, että se tosiaan pyrki niin voimakkaasti pois, mutta se on positiivista, että kun sille tuli siinä semmoinen paniikki tilanne, niin sillä kliksahti korvien välissä, että hei mä tiedän mitä tässä pitää tehdä, elikkä ei sulla oo vielä menetetty tää tilanne, eli sä pystyt varmasti sitä viemään eteenpäin. Mutta tosiaan siitä selkeesti näki, että se on ottanut siitä muistijälkiä, että se on pelästynyt jossain sitä ampumista, kovaa ääntä tai ilotulitetta. Mutta sitten tosiaan pystyi kuitenkin kasaamaan itsensä, joka oli erittäin mukava asia"

Loppupisteet 110, hylätty

Saimpa aikaiseksi kuvattu Rasmuksen tokojuttuja videolle, ja myös Moonan tempun :)

Luin muutenvain meidän päivityksiä taaksepäin, ja niinhän se on, että saatiin vetää ruksi rasmuksen agitavoitteiden yli. Nolla saavutettu ja kontaktit onnellisesti unohdettu! Hyvin ne toimi silloin ennenkin "herran haltuun" tyylillä, jotta miksei sit nytkin. Että todella on nyt selkeytetty kontakteja! Ehdottomasti tulee enemmän osumisia kuin loikkia, miksi edes vaivasin päätä niillä 2on2offeilla? Muistaakseni alunperinkin oli vain tarkoitus kokeilla kuinka hyvin saisin ne opetettua :D Nyt vois vaikka panostaa sit siihen rallyyn agin ohella, ehkä..

Moonan tavoitteita ei voi vielä raksia, mutta käytös on kyllä parantunut kun siihen olen kiinnittänyt huomiota. Nyt on tilanne jo se, että agikentän laidalla se pystyy hillitsemään itsensä, kun komennan sen käy/down käskyllä maihin, tuijottaa vielä suorittavaa koiraa, muttei räyhää tai sinkoile. Helpottaa kyllä, kun pystyy pitämään sitä rauhassa mukana kun katselee toisten suorituksia. Tuttujen koirien kanssa olen pitänyt sitä myös kauempana maassa makaamassa epävirallisella maahan käskyllä, kun olen esim. auttanut muita, ja ollut pitkänkin aikaa miettimässä parhaita ohjausvaihtoehtoja jne. Ei se sieltä lähtenyt, välillä nousi seisomaan josta palautin maahan. Palkaksi pääsi tekemään itse aina välistä jotakin. Kiusattiin myös tarkoituksella yli, eli esim Rasmukselle heitettiin palloja sen nokan edestä ja agitettiin, tai laitoin sen maahan ihan suoritettavan hypyn viereen, jotta sain sanottua sille. Hyvin se osaa itsensä hillitä, mutta vieraiden koirien kanssa en sitä varmasti vois laittaa ilman hihnaa makoilemaan, en luottais että se pysyy, ja se aistisi sen varmasti. Viime agikisoissa otettiin tokoa lämppäalueen ja radan välisellä alueella, ja se keskittyi mainiosti muhun. Pari huomautusta kun katse meinasi harhautua, mutta muuten täydellinen kontakti, eikä vire noussut taivaisiin. Ei ollut oikeastaan minkäänlaista eroa normaaliin, ja pystyin luottamaan siihen hyvin. Tähän on varmaan auttanut, kun yhdellä meidän tokovuorolla on hallin toisella puolella aina agitreenit. Viime vuonna en olis edes suostunut tokoilemaan jos toisella kentällä agia :D

Muutenkin se on ollut oikein kiltti, ohittaa koirat nätisti hihnassa tai ilman, vaikka Rasmus vähän vinkuisikin. Metsässä on käynyt taas pari tilannetta, eli yksi saku tuli meidän luokse irrallaan. Olin kutsunut Moonan jo näköetäisyydeltä kiinni, ja sain pidettyä ne erossa toisistaan, oli uros eikä mitenkään aggre, mutta Moona murisi ja yritti näpsäistä.. Just näitä tilanteita inhoan, Moona ei luota että sille ei käy mitään, ja että mä huolehtisin asioista. Onneksi se oli hihnassa (Niinkuin aina jos lenkin varrella on koira vapaana, just näiden tilanteiden varalta), koska muuten olisi taatusti puolustanut. Samoin lenkin varrella yksi pikkuräksy tuli iholle haukkumaan, sen omistaja otti sen jo hyvissä ajoissa kinni ennenkuin oltiin niiden pihan kohdalla, mutta jostan kumman syystä se päästi ihan varoittamatta sen "tervehtimään" meitä, siis räkyttäen puolustamaan pihaansa. Pidin koirat toisella puolella ja pikkurakin toisella, Moona taas murisi ja valmiina napsaamaan. Mun olis varmaan pitänyt selkeemmin hätää tunkeiliat, mutta sen sijaan keskityn vaan siihen, ettei pikkukoira pääse Moonan luo. En vaan osaa jotenkin, tai meen ihankuin lukkoon noissa tilanteissa enkä osaa toimia.

Oon miettinyt paljon sitäkin, miksi Moona käyttäytyy niin aggressiivisesti naapurin koiria kohtaan, ja se vaikuttaakin nyt aika selkeältä. Moonan ollessa vielä aika pentu, n.5kk?, kävi metsälenkillä aika ikävä tapahtuma. Huomasin irtokoiran, husky, ja kutsuin Moonan luokse. Juur kun se oli nätisti tullut, hyökkäsi husky sen kimppuun varoittamatta. Äiti mätki sitä kepillä, ja sain Moon kaapattua syliin. Reikiä ei tullut, mutta en silloin vielä arvannutkaan mitä se teki sen luottamukselle :( Saatiin roppakaupalla ongelmia, se alkoi rähjätä remmissä, ja pentukurssilla saatiin aloittaa 100m kaukana muista koirista, koska se vaan karvat pystyssä murisi muille. Ohituksissa tein niin, että rauhoitin sen kyljelleen, ja syötin namia, se oli ainut tapa millä siihen sai edes jotain kontaktia. Se toimi, se alkoi luottamaan ettei ne käy päälle, eikä sen jälkeen ohituksissa ole ollut ongelmaa, ellei Rasmus ole inissyt, silloin se on ehkä kokenut jollain tapaa tarvetta puolustaa Rasmusta. Aika nopeasti selätettiin noi ongelmat päällisin puolin, mutta jos toinen koira tulee arvaamatta haistelemaan, niin se on heti hyökkäämässä. Ja se miten tää liittyy niihin naapurin koiriin, niin kerran toinen niistä tuli metsässä meidän luokse, oli hyvin kaukana ja huomasin vain Moonan nuuskimassa sen kanssa. Kutsuin Moonan luo, ja tää shetteri tuli kanssa perästä. Aika samanlainen tilanne, kuin se missä husky hökkäsi. Kun se oli jo melkein mun luona, se huomasi seuraajan ja lähti jahtaamaan sitä pois, eikä edes kuullut mun luoksetulo kutsuja, toinen koira alistui, ja Moona jäi siihen jännittyneenä murisemaan.  Kävelin niiden luo ja otin Moonan pois, ja päästin shetterin menemään. Sen omistajia ei näkynyt missään, ja yleensä ne liikkuvatkin vähän missä sattuu eikä omistajiensa näköpiirissä. Tästä se sitten lähti.. Sen jälkeen on Moona päässyt ainakin kaksi kertaa jahtaamaan niitä pois meidän luota, ja muuten olen saanut sen kiinni jos ovat tulleet meidän luo. Siis yhteensä tämän vajaa kahden vuoden aikana, ei ne oikeasti usein karkailemeidän luo lenkeillä. Nyt riittää että se edes näkee nää shetterit, ja heti nousee karvat pystyyn ja olis tappelemassa. Nyt ollaan jo pitkään käyty eri metsässä lenkillä, koska silloin jouluna Moona karkasi niiden luo ilman syytä, Oli kuulemman vain murissut ja shetterit vastanneet, mutta en usko että se jäis siihen. Käytös on jo päässyt vahvistumaan niin monesti, ja omalla käytöksellä olen sen koiran näkökulmasta vieläpä sallinut.

Harmittaa ettei se voi luottaa muhun noissa tilanteissa, mutta en mä vaan ole ollut sen luottamuksen arvoinen. Kaikki on hyvin siihen asti kun muut koirat pysyvät pois iholta, onneksi edes niin. Ja muuten meidän suhde on kuitenkin hyvä, ja mä oon selkeästi päättäjä/johtaja ilman kyseenalaistuksia. Moona on oikeastaan aika pehmeä ja kiltti koira loppujen lopuksi, kun on vain todella mustavalkoinen sääntöjen kanssa. Ensin kertoo sille miten pitää toimia, ja sitten vain johdonmukaisesti sen aina vaatii. Muuten se kyseenalaistaa säännöt, ja ottaa omia vapauksia. Kaiken muun osalta asiat on nyt kuitenkin paremmin kuin hyvin, arki sujuu hyvin ja Moonaan voi luottaa pikkuhiljaa paremmin ja paremmin :) (Kun tuon edellä mainitun sais vaan kuntoon :(

*Seuraavana päivänä kirjoitettua: Onko oikeasti normaalia, että vapaana olevat koirat juoksentelee toisten luo omilta pihoiltaan ta lenkillä, vai onko meillä vain hiton huono tuuri? Lähdettiin iltalenkille, eikä edes päästy pihasta ennenkuin toisenpuolen naapurin kultsu on tulossa täysillä luokse "rakastan teitä lurps lurps" asenteella, mutta hei, entä jos me ei tykätä susta? Hetkeksi menin taas paniikkiin, ja Moo reagoi tietysti rähisemällä, mutta kokosin kuitenkin itseni ja yritin sanoa vihaiseti mene pois HETI, ja se kultsu lähtikin sitten huutavan omistajansa luo onneksi :) Moonalta kesti kyllä hetki rauhoittua kiihtyneestä tilastaan, mutta ehkä edes vähän nostin arvoani sen silmissä tältä osin, tai sit en.. Mut toivottavasti se yskä ei tarttunut kuitenkaan sille kultsulle, ei kai se ainakaan niin helposti enää tartu, kun se on jo parantunut kuitenkin. Lenkin tarkoitus oli tänään ihan puhtaasti keskittyä nättiin käytökseen, ja etsiä häiriöitä. Ajattelin että tällainen veis siltä vähän energiaa pois, alkaa näkyä jo sisälläkin ylimääräinen energia. Tuon episodin jälkeen mentiin koko lenkki vapaana, mutta oli mukana käsky päällä, paitsi välillä päästin sen ravailemaan ja nuuskimaan palkaksi. Riehumis yrityksistä aina käskyn alle, kun otetaan vielä rauhassa. Yhdessä koiran ohituksessa se meni mun taakse ja laittoi pään alas ja kiinni mun jalkoihin, ohitettava koira oli paikallaan, vinkui ja tuijotti. Varmaan oli vähän epävarma, et tuleeko sekin meidän luo. Kaksi muuta ohitusta meni normaaliin malliin, ja käytiin kaupan pihassakin pyörähtämässä, ja sai hetken makoilla yksinään kun kävin nurkan takana piilossa. Ei siis paikkamakuu, vaan epämääräinen käy siihen röhnöttämään käsky, ja rennosti se siinä röhnöttinkin. Käveltiin myös isomman autotien viertä jalkakäytävällä, ja pari kertaa meinasi katse harhautua atoihin, vain pieni huomautus riitti. Ihmisiä ei noteerannut ollenkaan. Takaisinpäin tultaessa se oli kultsun talon kohdalla kovin jännittinyt, ja seisoskeltiin siinä sit niin kauan että se rentoutui, ja syöttelin sille nappuloita. Muuta häiriötä ei sit ollutkaan, ja lenkki kesti n.20min. Mulla on selvästi tylsää, kun raportoin pitkästä aikaa jostain muista kuin treeneistä.. Mut eipä enää montaa päivää, niin voidaan tokoilla vähän vauhdikkaamminkin pihalla, ja pian ehkä päästäis jo 30min lenkki :D

Tokoiltiin eilen pihalla Rasmun kanssa, ja oli ihan super hauskaa. Rasmus pukitteli ja pomppi, ja palkka tennaria mäyhäsi kuin hullu. Tehtiin niitä perus juttuja mitä Rasmu osaa, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, sivulle tuloa, ja hyvin meni. Mutta parasta oli, että se tarjosi liikkeestä seisomista, vaikkei sitä olla tehty kuin ihan vähän namikädellä. Kyllä se tarjoaa sellaisia asioita mitkä osaa, mutta ihan mahtavaa että sellaistakin mitä ei osaa. Sain monta tarjoamis pysähdystä palkattua, se hoksasi sen, keksi ihan itse ja ajatteli. Olin niin iloinen :) Se uskalsi tarjota ja kokeilla! Ja muutenkin asenne oli ihan parhain, se oikein hymyili!

Ja Moonakin keksi eilen jotain uutta. Olen jo monta päivää yrittänyt naksutella sitä mun selkään, päämäränä että se hyppäisi kokonaan mun reppariin, kun olen seisaallaan. Jo alku oli vaikea, olin maassa ihan makuulteen, ja jouduin kosketusalustankin ottamaan avuksi. "Eihän mamman päälle saa astua" luuli Moona. Edistyttiin kuitenkin nopeasti siihen, että etutassut hyppää selkään kun olen konttaus asennossa, ja siihen se jäi. Tarjosi sivuaskelia, rummuttamista, kaivamista (ei kovin mukavaa), mutta ei se vaan tajunnut, tai en osannut sheipata. Sitten opeteltiin hyppäämään pienehkön laatikon päälle, ja sekin oli tavanomaista hankalampaa, mutta oppi se. Siinä saa muten erinomaista syvienlihasten treeniä, kun keikuttaa laatikkoa ja koira tasapainottelee siinä. Mutta ei se vaan osannut yhdistää temppua mun selän päälle pomppaamiseen. Eilen se kuitenkin hyppäsi mun selkään kun olin kontallaan! Houkuttelin tosin namilla, mutta ei se ennenkään autannut. Se vaan yht äkkiä keksi sen, HEUREKA. Kiljuin innosta silloin, ja se onnistui uudestaankin, ja uudestaan ja uudestaan =) Ja olin taas niiin iloinen, ja Moonakin näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. Me ollaan "vähän" hulluja..

Moona on aika energisen oloinen, mutta vielä pitäis malttaa rauhassa, ettei mitään jälkitauteja tule.. Ja niinhän siinä kävi, että yskä tarttui prinsessa Vickaniin (vai pomppu Kaniko se oli), kun lenkkeiltiin silloin lauantaina ennen yskää yhdessä, ihmekös tuo, kun leikkivät ja roikkuivat toistensa turkeissa :(

Ja juu-u, tuosta pienestä suloisesta paimenesta on kyse. Se on niin hauska kaikessa älykkyydessään, voisi vaikka kirjoittaa kirjan: "Miten koulutat omistajasi". Niinhän sitä sanotaan, että bc oppii kyllä vedättämään hömelöä omistajaa vaikka 6-0, ja tottahan se onkin.

Tänään oli taas hauska tilanne ilmaisu treeneissä, kun Moona yritti juksuttaa vähän kaikkia. Mentiin aukeaan mettään, jossa neljä ilmaisua ihan näkyvillä ukoilla. Ei siis tarkoituksena etsiä mitään vielä. Ensimmäisellä muuten hyvä, mutta räki rullan metriä ennen suusta, yleensä luovuttaa kovin nätisti eteentulo asennossa. Odotin että itse hoksaisi korjata sen, muttei mitään yritystä edes vaikka kuinka rullaa osoittelin, ei ollut sitä huomaavinaankaan. Sorruin antamaan käskyn tuo, ja sit toikin. Näyttö hyvä säädöistä huolimatta. Sitten seuraava toiselle puolelle, en nähnyt ihan mitä siellä tapahtui, kun ehdin etenemään aika paljon. Ei ollut kuulemma suostunut ottamaan rullaa, ja maalimies oli sitten auttanut luonnollisesti. Oli pudottanut rullan melkein heti, ja maalimies oli sitten ystävällisesti käynyt nostamassa sen Moonalle. Mietin kyllä että olisin ohjeistanut maalit niin, ettei rullan kanssa saa auttaa ollenkaan, kun on muutamissa viime treeneissä päässyt käymään niin, että jos ei heti hoksaa ottaa, niin maalimiehet auttaa sille rullan suuhun. Hyvä minä, kun en muistanut sit ohjeistaa maalimiehiä tästä heti. . Sanoin tuo ennen kuin ehti räkäisemään, jotta ede rullantuonti onnais, näyttö hyvä. Kolmosella ei taas ollut ongelmaa rullan ottamisella, olihan se aikaisemminkin sen puolen maalilta sen ongelmitta ottanut, vaikka samanlailla oli sielläkin maassa irtaallaan. Räkäs taas rullan metrin päähän, eikä yrittänytkään korjata, uusin koko lähetyksen, ja toi sitten oikein tiiviisti eteen sen, näyttö taas hyvä. Olis varmaan heti ekalla pitänyt korjata, se osaa kyllä, yrittää vain oikoa. Sitten taas nelonen sillä maalimiehellä, joka ei äsken onnistunut. Nyt oli suunnitelma, että maalimies passiivinen. Ja niinhän siinä yllätys yllätys kävikin, että ei millään olis ottanut rullaa. Etenin ja huutelin Moonaa, mitään ei kuulunut. odotin ehkä 5min, ja palailin lähemmäs katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ei mitään, Moona seisoo hölmönä maalimiehellä odottaen apuja, ei auttanut ei. Sanoin ihan että ohhoh, nyt ei kyllä mee ihan nuin, ja Moona tulikin sieltä sitten mun luokse. Uusi lähetys eikä minkäänlaista ongelmaa rullan otossa, ei edes pientä miettimistä mitä pitäis tehdä, voi pientä huijaria. Näyttö taas hyvä, ja siihen olikin kiva lopettaa. Joutui pieni raskaan työn raataja tehdä ihan itse palkan eteen töitä. Kyllähän tuo kovasti tykkää hommia tehdä, mutta jostain syystä se välillä puijaa. Varmaan niin kova kiire saada palkka, ettei millään malta olla huolellinen. Yrittää päästä helpolla, ja on huomannut että se toimii. Usein saa vähän helpotusta, kun pitäisi vain antaa miettiä ihan omilla aivoilla. Samahan oli siinä metalli noudossa, asteittain se huijasi mut antamaan sille palkan kuonkosketuksesta, vaikka aiemmin osasi noutaa koko kapulan, huonolla otteella tosin silloin. Mutta juu, oletan, että enskerralla menis ilmaisutkin ihan putkeen tän taistelun jälkeen. On se vaan niin hupaisa otus :)

Arkikäytös on ollut myös pohdinnan alla. Yleisesti Moona on tosi kiltti koira, eikä tuhmaile, mutta on myös niitä tilanteita, joissa hallittavuus vois olla paljon parempi. Esim juuri koirien kohtaaminen metsässä, en luota siihen aina niin paljon, etten laittaisi sitä varmuuden vuoksi hihnaan, ja noiden naapurin koirien luo se on karkaillutkin. Treeneissä se saalistaa agility koiria, ja tuijottelee muita, ja vastaa murinaan häntä pystyssä, rinta rottingilla. Muita koiria ei päästä lähelle jne. Yksi treenikaveri ehdotti meille vakavasti jääkautta, sillä meillä ei johtajuus asiat ole kaiketi kunnossa. Mietin kyllä hetken, mutta ei. Yleisesti Moona kuuntelee tosi hyvin, tulee kutsusta salamana luokse, menee lenkillä vapaana, ja hienovaraisellakin huomautuksella kulkee nätisti mun takana. Ei vedä hihnassa, ja odottaa ovista kulkemiseen lupaa jos niin pyydän. Enää ei ole yleisesti sitä sääntöä, kun unohdin sen aina itse. Se väistää pois tieltä, ei pompi sohvilla jne. Ja kun olen asiaa pohtinut, niin en taida edes uskoa noihin johtajuusteorioihin ja jääkausiin. En ole myöskään pelkän palkitsemis koulutuksen kannalla. Jotenkin liian radikaaleja ääripäitä, valitsen mielummin jotain siltä väliltä. Palkitsen alkuun, ja kerron miten pitää toimia, kun osataan, niin voi jo vaatia tekemään, ja palkkaa tippuu vain satunnaisesti. Esim. lenkeillä Moonan on nyt välillä tultava lähelle kävelemään, ja palkkana siitä on päästä takaisin juoksemaan. Jos ei tottele, on tätäkin pari kertaa yrittänyt, niin tulee ihan vihainen kielto. Sitten tottelee taas. Toki voisi ihan palkkaankin perustaa, mutta sitten meillä on ainakin ongelmana se, että Moona näkee asian niin, että tottelee jos palkka on haluttava. Jos pitää valita jänis, vai namia, niin ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsee. Nälkäisenä on tehnyt niinkin, että hakee pikapikaa namun, jonka jälkeen säntää jäniksen perään :D Mulla pitää siis olla jonkinlainen päättäjän asema, toteltava on ihan vain koska täytyy, ei vain palkan takia. Tällä viikolla ohitettiin räyhäävä staffi tms. ihan parin metrin päästä lenkkipolulla, ja molemmat koirat vapaana vierellä, ei nakkeja, ei houkutteluja, vain napakka mukana käsky. Olin niin ylpeä, vaikka asian pitäis olla kai ihan itsestäänselvyys :) Agilityn jahtaamiseen olen myös puuttunut, vähän jyrkemmin keinoin tosin.. Olen niin iloinen, että saatin tähän apua! Katsotaan mihin edistytään, toivottavasti jonain päivänä ei tarvitsisi olla sen kanssa niin varuillaan, tai kuunnella sitä räkytystä.. Kyllä se vaan pystyy hillitsemään itsensä, mutta oli tässäkin asiassa päässyt uunoa omistajaansa huijaamaan.

Tunnustuksen saaneen pitää: