Rasse

- Yksi nollatulos agilitystä. Treenataan hyvällä fiiliksellä lyhyitä pätkiä, ja selkeytetään kontakteja. Ja että päästäis sinne kisoihin :)

- Käydään mahd. rallytoko kisat. Jos päästään johonkin rallytoko kurssille vain, niin voisi olla mukavaa treenata, ja realistiseti mahdollistakin. Toisin kuin toko..

- Pysyä terveenä.

Ja mainittakoon tähän vielä, että Rasmuksen arkikäytös on todella hyvää nykyään, ja varsinkin tämän vuoden aikana parantunut huimasti. Ei ikinä vouhkaa enää mun kanssa lenkillä, tai rähise vastaantuleville koirille, tai hauku pelottaville asioille. Ainoastaan pienen pientä ininää kuuluu koiran ohittaessa, joka lähinnä haittaa Moonaa..

Moona

- Paljon kisoja, ja sujuvia ratoja agilityssa. Kisataan aktiivisesti, ja koitetaan löytää hyvää rutiinia kisaamiseen. Rutiinin kanssa tulee toivottavasti jonkinlaista tasaisuutta meidän kisa suorituksiin. Treenataan monipuolisesti, ja haetaan uusia näkökulmia erilaisilta kouluttajilta. Hyppytekniikkaa treenataan itse aktiivisemmin, ja keväällä yritetään päästä Vapun oppiin esim. johonkin kurssille. Moona saa opetella Trkmanin cik and cap käännöksiä, ehkä tilaan myös sen dvd:n avuksi.

- Voi1 Tokoon ihan tulostavoite, koska se on varmasti saavutettavissa laadukkaalla treenaamisella. Loppu keväästi toivottavasti jo kokeeseen, ja nyt on tokon treenaaminen etusijalla. Suunnittelen tarkasti kaikki perus treenit, ja kisanomaisia yritetään tehdä myös paljon, heti kun liikkeet on paremmin kasassa. Edetään kuitenkin rauhassa, ja pyritään täydellisyyteen. Jos/kun tavoite saavutetaan ennen syksyä jätetään toko tauolle, jos vähänkään siltä tuntuu. Tauon jälkeen EVLää pakettiin. Jos ei saada heti ykköstä, niin kisataan tk3 verran, ja harjoitellaan kisaamista.

- BH Paikkamakuu kuntoon!!!!!! Jos menee hyvin, niin jo keväällä katsellaan koetta, tai sitten kesällä.

- Avoimesta kuma htm:sta ja alokkaasta freestylessa. Kovat on tavoitteet koiratanssin osalta, mutta tykkäsin kovasti lajista. Nämä menee luultavasti syksylle, mutta aloitetaan tehotreenaus heti kun tokon osalta VOi1 on saavutettu. Silloin olen jo varmaan kyllästynyt tokoon väliaikaisesti. Opetellaan kuitenkin koko ajan uusia positioita, ja ehkä jokunen temppu myös lisää. Ja hiotaan niitä vanhoja myös. Musiikkeja on jo mietitty ohjelmiin, ja koreografiaa myös. Ideana tehdä tarkkaa työtä niin kuin tokossa, ja htm:ään varsinkin loppuun hiottu taidokas ohjelma.

- Haussa kisavalmiiksi. Jos tuntuu varmalta ja bh-koe menee kesällä läpi, niin kokeita saatetaan(?) miettiä jo loppusyksylle. Muuten yritetään treenata samaan malliin kuin viimevuonna, ja oppia lisää lajista. Vieläkin on niin paljon epäselviä asioita, vaikka paljon paljon enemmän tiedänkin kuin vuosi sitten. Tottista treenaillaan aina välillä, niin liikkeiden pitäis olla syksystä valmiita. Esineruutu on tällä satunnais treenimäärällä myös hyvässä kunnossa syksyllä.

- Arkikäytös kuntoon. Kaikissa tilanteissa siihen ei voi luottaa, vaikka se lähes aina tottelleekin tosi hyvin. Treeneissä kyräilee välillä muita koiria, ja jos Rasmus vinkuu, niin tuijottaa muita koiria uhkaavasti ohituksissa. Naapurin koirien kanssa on käynyt paljon tilanteita, jossa Moonaa en saa yhtään hallintaan. Agikentän laidalla räyhää rataa tekeville koirille. Hihnakävely on kuitenkin nykyään ihan ok, vaikka vetämis ongelmaa oli joskus.

- Luonnetesti Pitää pian katselle tulevia testejä, ja yrittää mahtua ens vuonna mukaan.

- Silmätarkki, säännöllinen fyssari/hieronta, säännöllinen venyttely, jumppapallo temppuja. Siinä on hommaa, ja jumppapallo pitää hankkia myös. Toivotaan että Moona pysyy terveenä, eikä telo itseään mihinkään.

Senni

- Yritän olla itsekriittinen, ja kysenalaistaa omia tekemisiäni. Annan omat virheet itselleni liian helposti myös anteeksi, vaikka niitä pitäisi ehkä enemmän pohtia, ja ottaa opiksi.

- En saa kangistua samoihin kaavoihin treenaamisessa, vaan pitää miettiä asioita myös laatikon ulkopuolelta :)

- Teen myös jotain muutakin kuin töitä/treenaamista. Eli opiskelua pitäisi miettiä..

- Suunnittelen kaikki treenit paremmin, ja kirjaan enemmän treenejä blogiin. Asioiden mietiskely on vähintäänkin yhtä tärkeää, kuin itse treenaaminenkin.

- Opetella juoksukontaktien opettamista Jerryllä. Ja treenata aksaa Nakun ja myös Jerrynkin kanssa. Ehkäpä Naku jo loppuvuodesta olis kisavalmis.

Moona on ollut tänään tosi tuhma, että sellaista joulurauhaa. Lenkillä oli "pientä" draamaa, kun en ensin naapurin koirat tuli haukkumaan meitä metsässä, jolloin sain vielä Moonan nätisti luokse, ja luulin jos niiden menneen ohi, ennenkuin Moona karkasi niiden luo. En tiedä mitä siellä tapahtui, mutta lopulta sain Moonan rääyttyä pois. Sitten lenkin päätteeksi törmättiin taas samoihin koiriin, jotka oli siis kaukana tiellä ja me metsässä vielä. Moona karkasi taas sinne rähinöinnit mielessä. En tiedä tappelivatko ne, tai sitten ne säikähtivät Moonaa ja kiljuivat sen takia. Karjuin kuin kuuroille korville, ennenkuin se tuli takaisin. Suutuin sille pikkusen, ja vaikka ei ole tapana kurittaa fyysisesti ikinä Moonaa, niin ravistelin sitä kyllä pahasti, ja huusin sen korvaan + häädin vielä lopuksi hihnan heilauttelemana metsään, omat hermot petti totaalisesti :/  Että näin sitten. Rasmus hukkui siinä hötäkässä, ja naapuri koirineenkin katosi paikalta. Rasmus oli onneksi vain karannut kotiin, kun se ei kestä jos on vihainen. Moona palasi mun perään metsästä, kun kutsuin sen mukaan, ei ilman houkuttelua uskaltanut tulla, ja teki toko seuraamista koko matkan kotiin, eikä siis ollut hihnassa, tai käskyn alla. Kertaakaan ei pudottanut kontaktia, vaikka sanoin että mene pois, ja vierestä meni autoja ja pihoilla oli ihmisiä. Miksi ihmeessä se reagoi näin? Ja kivaa käytöstä muutenkin, että näin hieno suhde meillä on? Hyvin luottaa Moona muhun, kun kokee tarvetta mennä haastamaan riitaa? Nää samat koirat on kyllä monesti tulleet meidän luo lenkillä, ja vain tuurilla olen saanut Moonan napattua kiinni ennen kuin se on itse puolustanut itseään. Ja siis naapurin koirat eivät ole edes mitenkään agressiivisia, vain remmirähjiä ja epävarmasti haukkujia jos tulevat metsässä vastaan. Hihnalenkillä Moona tuijottaa niitä, ja ne rähjäävät meille vastaan tullessa, ja ovat vihaisia molemmin puolin, joten ehkä tämä tilanne vaan jotenkin odotti tuloaan. Puolin ja toisin ne ovat tuolla metsässäkin päässeet karkailemaan toistensa luo, mutta ei ikinä näin pahasti ole Moona jättänyt tottelematta. Tilanne on kai pahentunut pikkuhiljaa, ja Moonan käytös vahvistunut. Sen luoksetulo on yleensä tosi tosi varma, ja jos tulee metässä koiria vastaan, niin se ennemmin välttelee kuin haastaa riitaa, paitsi näiden settereiden kanssa ei. :(

Eilen tein esineruutua kesken lenkin, ja Moona löysi mun kummatkin hanskat hyvin. Silloinkin meni naapurin koirat läheltä ohi, mutta eivät karanneet meidän luokse, niin Moonakin keskittyi hyvin esineisiin. Tänään tehtiin myös esineruutu, jonne vein pienen pahvipurkin, laitoin sen kolosta risukasan alle, jottei näkyisi kun oli ihan valkoinen. Ihmettelin kun Moona näytti nuuskivan samassa kohdassa niin kauvan, ja meinasin jopa kustua sitä pois sieltä, mutta siinähän se esine olikin, eikä Moona tietenkään tajunnut napata esinettä siitä kolosta, vaan se oli kaivanut kaikki risut ja kepit esineen päältä pois, enpä taaskaan ajatellut.. Esine oli ihan takarajalla niin en nähnyt sinne kunnolla.. Ainakin esinemotivaatio on siis hyvä :) Ja vitsi että se lähtee hienosti etsimään, ihan jännittyneenä metsään tuijottaen odottaa lupaa lähteä. Rasmuksen mukana olo saa sille kiireen päälle, ja se kiire tulee nimenomaan siihen haisteluun myös, eikä vain juoksemiseen, tosi hyvä. Jotain hyvääkin sentään meidän lenkissä.

Niin, ja mä sain aika päheen joululahjan :o) Puiset A:n ja puomin, sekä alumiinisen keinun + vielä hyvän putken! Toimitetaan tammikuussa, ja kuvat oli paketissa. Niin siistiä!

Oltiin eilen Emman ja shelttien kanssa tokoilemassa Nummelan harjun parkkiksella. Isolla parkkiksella oli kokonaan tyhjä erillinen parkkipaikka, jossa oli kivasti tilaa treenailla. Meille tuli hyvää häiriötä viereisillä laduilla hiihtävistä natseista, mutta me sitten aiheutimme näille natseille aivan liian suurta häiriötä. Onhan hyvin käyttäytyvät ja hallinnassa olevat koirat oikea suru silmälle, ja on aivan liikaa vaadittu, jos niitä pitäisi katsella muutaman sekunnin ohi hiihtäessään. Muutama sekunti ei riitä, täytyy pysähtyä kesken lenkin, ja alkaa huutaen valittamaan ja huitomaan sauvoilla ilmaa. Kyseinen herra kuului kuulemma johonkin liikunta hallitukseen, ja siten omistaa myös parkkipaikat. Passitti meidät koirien omille alueille leikkimään. (Harmi vain ei hänkään tiennyt mistä niitä löytää, kun ei kymmenien kilometrien sätellä ole edes koirapuistoa.) Emma taisi haukkua miehen vielä Hitleriksi, ja tämä Hitler jäikin siihen ladulle vielä odottelemaan, että olimma saaneet kamppeet kerättyä ja koirat pakattua autoon. Mitähän olisi tapahtunut, jos ei oltaiskaan toteltu. Pitäis varmaankin omistaa katu-uskottavampi koira, niin ei uskallettais ainakaan noin agressiivisesti tulla valittamaan. Miehen hiihdettyä matkoihinsa (toivottavasti sinne missä pippuri kasvaa) otin vielä uuden paikkamakuun Moonalla. Se lähti pelästytyttyään takaa tulevaa sauvoilla huitovaa Hitleriä. Eihän se kovin lähellä ollut, mutta jotenkin se sitä pelästyi, tai huomasi mun kauhistuneen reaktion. En muuten hyväksyisi kyseen omaista käytöstä Moonalta, mutta kerran paikkamakuussa viereinen koira hyökkäsi (kytkettynä kuitenkin) Moonaan päin, ja se säikähtäessään tätä juoksi turvaan mun luo, niin on pelännyt selän takaa tai sivusta yllätten tulevia koiria/ihmisiä. Ei sille oikein vois suuttua noissa tapuksissa, kun on parempi että se tulee mun luo turvaan, eikä puolusta itse itseään.

Illalla oli vielä vekoran hallivuoro. Tehtiin ihan perus juttuja Moonan kanssa, ja Rasmuskin pääsi vähän treenaamaan. Ei mitään muuta huomioitavaa, kuin että Moona on ruvennut tosissaan kyttäilemään paikallaan "vaanivia" koiria. Se odottaa, että ne säntäisivät juoksuun. Ja jos ne lähtevät juoksuun, yrittää Moona "hyökätä" niitä kohti. Tämä on tosissaan paha ongelma, enkä tiedä miten sitä alan lähestymään? Kyllä se lähtee näissä tilanteissa mun mukaan, mutta se aloite tulee silloin mun puolelta. Ja Moona ei ole silloin rento, vaan ehkä jotenkin kilpailuvietissä yrittää hamuta palkan mahdollisimman äkkiä. Esim. jos mulla on namuja kädessä, se ihan huoletta ryöstää ne mun kädestä, vaikkei ne yleensä kiinnosta niin paljon. Ja jos palkkaan lelulla, se repii ja murisee vihaisesti kyyläillen silmäkulmasta toista koiraa. Mitä ihmettä ton kanssa pitäis oikein tehdä?! Jos jollain joka sattuu lukemaan tätä on jotain ideoita, niin olisin erittäin iloinen kommentoinnista! :)

Loppuun vielä kuva Moonan "Hei, olen kylähullu!" ilmeestä. Kuvassa se katselee ihanaa Assi pupua.

Ei olla paljoa nyt käyty treenaamassa misään, ja liian lyhyitä lenkkejä ollaan tehty myös. Huono omatunto on, ja Rasmuskin on ihan masentunut. Rasmuksella on myös vatsa ihan sekaisin, oli toissa yönä paskantanut sisälle! Ja vielä soffalle! Moonalla oli myös jäänyt joku luun palanen kurkkuun(?), ja oksenteli sitten ympäriinsä, ja tietenkin matoille. Kolmelle eri matolle!! Olin unohtanut tilata lisää nappuloita, ja annoin sitten enemmän raakaa lihaa ruoan joukossa kuin yleensä, siitä Rasmun ripuli, tai sitten raa'asta kananmunasta, tiedä sitten. Ihanaa on meidän elämä kyllä. Kaikista eniten harmittaa Rasmuksen masennus, en kyllä yhtään tiedä mitä sille tekisi, kun ei millään näytä menevän ohi. Eikö se Rasmus vois vaan olla normaali koira. Hermo menee siihen kun se vaan läähättää ja tärisee aina kun komennan Moonaa, tai teen jotain muuta normaalista poikkeavaa. Inhottavaa kun ei voi normaalisti olla. Ei ole kyllä yhtään tasapainoinen meidän lauma, Rasmus masentelee ja stressaa, minä ärsyynnyn siihen, Moona on muuten vain hullu psykopaatti, jota en saa pidettyä kurissa ja nuhteessa. Olen siis epäonnistunut laumanjohtajana.. Tai sitten on vain huono päivä.

Torstaina olin viimeksi tokoilemassa Moonan kanssa, ja menikin tosi kivasti. Seuraaminen oli todella kivaa ilman häiriötä. Nouto oli kaikinpuolin hyvä, ja päätin sitten kokeilla metallikapulalla. Ensimmäisen kerran toi ravilla, ja sitten ei halunnut ottaa enää suuhun, vinkui turhautuneesti kapulalla ja oli jotenkin poissaoleva. Olisi ilmeisesti pitänyt jättää vain siihen yhteen. Vaadin sen kuitenkin todella helpotetusti tuomaan sen kapulan lyhyellä matkalla mun käteen ja palkkasin siitä. En ihan tiedä olisiko pitänyt vaatia sitä noutamaan samalla tasolla mitä halutessaan osaa, ja entä jos se ei olisi millään suostunut. Näyttääkö se nyt mulle kieltä ja lällättelee salaisesti, kun ei halua sitä metallia noutaa niin ei joudukaan, vaan riittää että metrin päästä nostaa sen valittaen mun käteen, ja sitten saa vielä palkan kaupanlisäksi. Vai vaadinko sittenkin Moonalta liikaa, kun sen motivaatio ei kanna. Jossain on nyt menty pieleen, sillä kesällä se nouti sitä kapulaa ihan täydeltä matkalla ja vauhdikkaasti. Syksyllä pidettiin taukoa metallista, koska opetin noutoa uudestaan eteen luovutettavaksi, ja jotenkin sen metallin treenaaminen sitten jäi, seliseli. Sisällä ollaan tehty sitä, mutta on jotenkin pakkopullaa. Apuva. Lopetettiin muovisen kapulan noutoon, että jäisi hyvä maku suuhun. Tehtiin putkeen jäävät ja luoksetulo, ja lopussa sai vasta palkan. Ei sekoittanut jääviä, JES! Taidettiin me jotain muutakin tehdä, mutta en kyllä muista mitä. Positiivinen mieli jäi kuitenkin treenistä.

Tänään jatkettiin tunnarin treenaamista, tai lähinnä vain tunnistamaan sitä omaa hajua. Vihdoin sain ostettua post it lappusia, kun ei ne vessapaperin palat oikein toiminu kun lenteli ympäriinsä. Aloitin ihan alusta, ja piilotin lapun alle namin. haistella Moona osaa käskystä. Hyppäsin heti siihen, että oli enemmän lappusia ja hajustettu etummaisena. Ei oikein toiminut alkuun, ja haukkaili vääriä eikä ihan ymmärtänyt. Tai osui kuitenkin oikeaan ja naksautin niistä. Käsittääkseni koiran hajuaisti on niin hyvä, että se minun hajustaman lapun löytäminen olisi ihan lasten leikkiä. Vaikeinta on saada koira tajuamaan mitä siltä haetaan. Havaitsin pian, että ne lappuset kannattaa laittaa riviin, ja lähettää Moona rivin alusta haistelemaan. Menasin menettää jo uskoni, mutta kyllä se vaan lähti siitä sitten toimimaan. Rivissä oli 5 lappusta tosi etäällä toisistaan, ja Moona löysi tosi helposti sen oikean. Joko se jää nuuskimaan sitä pidempään ja naksutan, tai sitten se jää seisomaa oikean kohdalle, olen naksauttanut näistäkin vielä. Jatketaan nyt näin kunnes asia on päivän selvä, siihen tuskin kauan menee.. En ole aivan varma, että miten tästä kokonainen liike joskus kehitetään, mutta ei siitä varmaan ole haittaakaan, että se osaa sen oman lapun tunnistaa