Saimpa aikaiseksi kuvattu Rasmuksen tokojuttuja videolle, ja myös Moonan tempun :)

Luin muutenvain meidän päivityksiä taaksepäin, ja niinhän se on, että saatiin vetää ruksi rasmuksen agitavoitteiden yli. Nolla saavutettu ja kontaktit onnellisesti unohdettu! Hyvin ne toimi silloin ennenkin "herran haltuun" tyylillä, jotta miksei sit nytkin. Että todella on nyt selkeytetty kontakteja! Ehdottomasti tulee enemmän osumisia kuin loikkia, miksi edes vaivasin päätä niillä 2on2offeilla? Muistaakseni alunperinkin oli vain tarkoitus kokeilla kuinka hyvin saisin ne opetettua :D Nyt vois vaikka panostaa sit siihen rallyyn agin ohella, ehkä..

Moonan tavoitteita ei voi vielä raksia, mutta käytös on kyllä parantunut kun siihen olen kiinnittänyt huomiota. Nyt on tilanne jo se, että agikentän laidalla se pystyy hillitsemään itsensä, kun komennan sen käy/down käskyllä maihin, tuijottaa vielä suorittavaa koiraa, muttei räyhää tai sinkoile. Helpottaa kyllä, kun pystyy pitämään sitä rauhassa mukana kun katselee toisten suorituksia. Tuttujen koirien kanssa olen pitänyt sitä myös kauempana maassa makaamassa epävirallisella maahan käskyllä, kun olen esim. auttanut muita, ja ollut pitkänkin aikaa miettimässä parhaita ohjausvaihtoehtoja jne. Ei se sieltä lähtenyt, välillä nousi seisomaan josta palautin maahan. Palkaksi pääsi tekemään itse aina välistä jotakin. Kiusattiin myös tarkoituksella yli, eli esim Rasmukselle heitettiin palloja sen nokan edestä ja agitettiin, tai laitoin sen maahan ihan suoritettavan hypyn viereen, jotta sain sanottua sille. Hyvin se osaa itsensä hillitä, mutta vieraiden koirien kanssa en sitä varmasti vois laittaa ilman hihnaa makoilemaan, en luottais että se pysyy, ja se aistisi sen varmasti. Viime agikisoissa otettiin tokoa lämppäalueen ja radan välisellä alueella, ja se keskittyi mainiosti muhun. Pari huomautusta kun katse meinasi harhautua, mutta muuten täydellinen kontakti, eikä vire noussut taivaisiin. Ei ollut oikeastaan minkäänlaista eroa normaaliin, ja pystyin luottamaan siihen hyvin. Tähän on varmaan auttanut, kun yhdellä meidän tokovuorolla on hallin toisella puolella aina agitreenit. Viime vuonna en olis edes suostunut tokoilemaan jos toisella kentällä agia :D

Muutenkin se on ollut oikein kiltti, ohittaa koirat nätisti hihnassa tai ilman, vaikka Rasmus vähän vinkuisikin. Metsässä on käynyt taas pari tilannetta, eli yksi saku tuli meidän luokse irrallaan. Olin kutsunut Moonan jo näköetäisyydeltä kiinni, ja sain pidettyä ne erossa toisistaan, oli uros eikä mitenkään aggre, mutta Moona murisi ja yritti näpsäistä.. Just näitä tilanteita inhoan, Moona ei luota että sille ei käy mitään, ja että mä huolehtisin asioista. Onneksi se oli hihnassa (Niinkuin aina jos lenkin varrella on koira vapaana, just näiden tilanteiden varalta), koska muuten olisi taatusti puolustanut. Samoin lenkin varrella yksi pikkuräksy tuli iholle haukkumaan, sen omistaja otti sen jo hyvissä ajoissa kinni ennenkuin oltiin niiden pihan kohdalla, mutta jostan kumman syystä se päästi ihan varoittamatta sen "tervehtimään" meitä, siis räkyttäen puolustamaan pihaansa. Pidin koirat toisella puolella ja pikkurakin toisella, Moona taas murisi ja valmiina napsaamaan. Mun olis varmaan pitänyt selkeemmin hätää tunkeiliat, mutta sen sijaan keskityn vaan siihen, ettei pikkukoira pääse Moonan luo. En vaan osaa jotenkin, tai meen ihankuin lukkoon noissa tilanteissa enkä osaa toimia.

Oon miettinyt paljon sitäkin, miksi Moona käyttäytyy niin aggressiivisesti naapurin koiria kohtaan, ja se vaikuttaakin nyt aika selkeältä. Moonan ollessa vielä aika pentu, n.5kk?, kävi metsälenkillä aika ikävä tapahtuma. Huomasin irtokoiran, husky, ja kutsuin Moonan luokse. Juur kun se oli nätisti tullut, hyökkäsi husky sen kimppuun varoittamatta. Äiti mätki sitä kepillä, ja sain Moon kaapattua syliin. Reikiä ei tullut, mutta en silloin vielä arvannutkaan mitä se teki sen luottamukselle :( Saatiin roppakaupalla ongelmia, se alkoi rähjätä remmissä, ja pentukurssilla saatiin aloittaa 100m kaukana muista koirista, koska se vaan karvat pystyssä murisi muille. Ohituksissa tein niin, että rauhoitin sen kyljelleen, ja syötin namia, se oli ainut tapa millä siihen sai edes jotain kontaktia. Se toimi, se alkoi luottamaan ettei ne käy päälle, eikä sen jälkeen ohituksissa ole ollut ongelmaa, ellei Rasmus ole inissyt, silloin se on ehkä kokenut jollain tapaa tarvetta puolustaa Rasmusta. Aika nopeasti selätettiin noi ongelmat päällisin puolin, mutta jos toinen koira tulee arvaamatta haistelemaan, niin se on heti hyökkäämässä. Ja se miten tää liittyy niihin naapurin koiriin, niin kerran toinen niistä tuli metsässä meidän luokse, oli hyvin kaukana ja huomasin vain Moonan nuuskimassa sen kanssa. Kutsuin Moonan luo, ja tää shetteri tuli kanssa perästä. Aika samanlainen tilanne, kuin se missä husky hökkäsi. Kun se oli jo melkein mun luona, se huomasi seuraajan ja lähti jahtaamaan sitä pois, eikä edes kuullut mun luoksetulo kutsuja, toinen koira alistui, ja Moona jäi siihen jännittyneenä murisemaan.  Kävelin niiden luo ja otin Moonan pois, ja päästin shetterin menemään. Sen omistajia ei näkynyt missään, ja yleensä ne liikkuvatkin vähän missä sattuu eikä omistajiensa näköpiirissä. Tästä se sitten lähti.. Sen jälkeen on Moona päässyt ainakin kaksi kertaa jahtaamaan niitä pois meidän luota, ja muuten olen saanut sen kiinni jos ovat tulleet meidän luo. Siis yhteensä tämän vajaa kahden vuoden aikana, ei ne oikeasti usein karkailemeidän luo lenkeillä. Nyt riittää että se edes näkee nää shetterit, ja heti nousee karvat pystyyn ja olis tappelemassa. Nyt ollaan jo pitkään käyty eri metsässä lenkillä, koska silloin jouluna Moona karkasi niiden luo ilman syytä, Oli kuulemman vain murissut ja shetterit vastanneet, mutta en usko että se jäis siihen. Käytös on jo päässyt vahvistumaan niin monesti, ja omalla käytöksellä olen sen koiran näkökulmasta vieläpä sallinut.

Harmittaa ettei se voi luottaa muhun noissa tilanteissa, mutta en mä vaan ole ollut sen luottamuksen arvoinen. Kaikki on hyvin siihen asti kun muut koirat pysyvät pois iholta, onneksi edes niin. Ja muuten meidän suhde on kuitenkin hyvä, ja mä oon selkeästi päättäjä/johtaja ilman kyseenalaistuksia. Moona on oikeastaan aika pehmeä ja kiltti koira loppujen lopuksi, kun on vain todella mustavalkoinen sääntöjen kanssa. Ensin kertoo sille miten pitää toimia, ja sitten vain johdonmukaisesti sen aina vaatii. Muuten se kyseenalaistaa säännöt, ja ottaa omia vapauksia. Kaiken muun osalta asiat on nyt kuitenkin paremmin kuin hyvin, arki sujuu hyvin ja Moonaan voi luottaa pikkuhiljaa paremmin ja paremmin :) (Kun tuon edellä mainitun sais vaan kuntoon :(

*Seuraavana päivänä kirjoitettua: Onko oikeasti normaalia, että vapaana olevat koirat juoksentelee toisten luo omilta pihoiltaan ta lenkillä, vai onko meillä vain hiton huono tuuri? Lähdettiin iltalenkille, eikä edes päästy pihasta ennenkuin toisenpuolen naapurin kultsu on tulossa täysillä luokse "rakastan teitä lurps lurps" asenteella, mutta hei, entä jos me ei tykätä susta? Hetkeksi menin taas paniikkiin, ja Moo reagoi tietysti rähisemällä, mutta kokosin kuitenkin itseni ja yritin sanoa vihaiseti mene pois HETI, ja se kultsu lähtikin sitten huutavan omistajansa luo onneksi :) Moonalta kesti kyllä hetki rauhoittua kiihtyneestä tilastaan, mutta ehkä edes vähän nostin arvoani sen silmissä tältä osin, tai sit en.. Mut toivottavasti se yskä ei tarttunut kuitenkaan sille kultsulle, ei kai se ainakaan niin helposti enää tartu, kun se on jo parantunut kuitenkin. Lenkin tarkoitus oli tänään ihan puhtaasti keskittyä nättiin käytökseen, ja etsiä häiriöitä. Ajattelin että tällainen veis siltä vähän energiaa pois, alkaa näkyä jo sisälläkin ylimääräinen energia. Tuon episodin jälkeen mentiin koko lenkki vapaana, mutta oli mukana käsky päällä, paitsi välillä päästin sen ravailemaan ja nuuskimaan palkaksi. Riehumis yrityksistä aina käskyn alle, kun otetaan vielä rauhassa. Yhdessä koiran ohituksessa se meni mun taakse ja laittoi pään alas ja kiinni mun jalkoihin, ohitettava koira oli paikallaan, vinkui ja tuijotti. Varmaan oli vähän epävarma, et tuleeko sekin meidän luo. Kaksi muuta ohitusta meni normaaliin malliin, ja käytiin kaupan pihassakin pyörähtämässä, ja sai hetken makoilla yksinään kun kävin nurkan takana piilossa. Ei siis paikkamakuu, vaan epämääräinen käy siihen röhnöttämään käsky, ja rennosti se siinä röhnöttinkin. Käveltiin myös isomman autotien viertä jalkakäytävällä, ja pari kertaa meinasi katse harhautua atoihin, vain pieni huomautus riitti. Ihmisiä ei noteerannut ollenkaan. Takaisinpäin tultaessa se oli kultsun talon kohdalla kovin jännittinyt, ja seisoskeltiin siinä sit niin kauan että se rentoutui, ja syöttelin sille nappuloita. Muuta häiriötä ei sit ollutkaan, ja lenkki kesti n.20min. Mulla on selvästi tylsää, kun raportoin pitkästä aikaa jostain muista kuin treeneistä.. Mut eipä enää montaa päivää, niin voidaan tokoilla vähän vauhdikkaamminkin pihalla, ja pian ehkä päästäis jo 30min lenkki :D

Tokoiltiin eilen pihalla Rasmun kanssa, ja oli ihan super hauskaa. Rasmus pukitteli ja pomppi, ja palkka tennaria mäyhäsi kuin hullu. Tehtiin niitä perus juttuja mitä Rasmu osaa, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, sivulle tuloa, ja hyvin meni. Mutta parasta oli, että se tarjosi liikkeestä seisomista, vaikkei sitä olla tehty kuin ihan vähän namikädellä. Kyllä se tarjoaa sellaisia asioita mitkä osaa, mutta ihan mahtavaa että sellaistakin mitä ei osaa. Sain monta tarjoamis pysähdystä palkattua, se hoksasi sen, keksi ihan itse ja ajatteli. Olin niin iloinen :) Se uskalsi tarjota ja kokeilla! Ja muutenkin asenne oli ihan parhain, se oikein hymyili!

Ja Moonakin keksi eilen jotain uutta. Olen jo monta päivää yrittänyt naksutella sitä mun selkään, päämäränä että se hyppäisi kokonaan mun reppariin, kun olen seisaallaan. Jo alku oli vaikea, olin maassa ihan makuulteen, ja jouduin kosketusalustankin ottamaan avuksi. "Eihän mamman päälle saa astua" luuli Moona. Edistyttiin kuitenkin nopeasti siihen, että etutassut hyppää selkään kun olen konttaus asennossa, ja siihen se jäi. Tarjosi sivuaskelia, rummuttamista, kaivamista (ei kovin mukavaa), mutta ei se vaan tajunnut, tai en osannut sheipata. Sitten opeteltiin hyppäämään pienehkön laatikon päälle, ja sekin oli tavanomaista hankalampaa, mutta oppi se. Siinä saa muten erinomaista syvienlihasten treeniä, kun keikuttaa laatikkoa ja koira tasapainottelee siinä. Mutta ei se vaan osannut yhdistää temppua mun selän päälle pomppaamiseen. Eilen se kuitenkin hyppäsi mun selkään kun olin kontallaan! Houkuttelin tosin namilla, mutta ei se ennenkään autannut. Se vaan yht äkkiä keksi sen, HEUREKA. Kiljuin innosta silloin, ja se onnistui uudestaankin, ja uudestaan ja uudestaan =) Ja olin taas niiin iloinen, ja Moonakin näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. Me ollaan "vähän" hulluja..

Moona on aika energisen oloinen, mutta vielä pitäis malttaa rauhassa, ettei mitään jälkitauteja tule.. Ja niinhän siinä kävi, että yskä tarttui prinsessa Vickaniin (vai pomppu Kaniko se oli), kun lenkkeiltiin silloin lauantaina ennen yskää yhdessä, ihmekös tuo, kun leikkivät ja roikkuivat toistensa turkeissa :(

Moonaan on iskenyt kennel yskä, tosin on jo melkein parantunut, mutta rauhallisesti otetaan vielä pitkään, ja karanteeni jatkuu vielä parisen viikkoa. Rauhassa se on osannut pääosin olla, vaikka pihalle on päässyt päivittäin vain 3 x miinuutin ajaksi pakollisille tarpeille. Nyt ollaan jo tehty pieniä toko juttujua, ettei ihan toimettomana tarvitse olla. Rasmus on vielä terveenä, ja toivottavasti pysyykin. Tuntuu kovin tylsältä, ei mitään treenejä. Rasmuli on tietysti karanteenissa myös. Eniten harmittaa ne Liuhtojen treenit, jotka oli sitten Moon osalta siinä. Rasmus pääsee ehkä viimeiselle kerralle jos ei sairastu. Laskin että kaikista myydyistä treeneistä ja kisaamattomista kisoista kertyy säästöä n.200e tältä ajalta. Ehkä voisi satsata joihinkin yksäreihin, kunhan yskä on selätetty.

Viime lauantaina oltiin Anne-Marian koulutuksessa, ja Moo oli oikein etevä. Nyt tuntuu niin kivalta tehdä sen kanssa, se tekee ihan täysillä tulilla, mutta keskittyy samalla niin hyvin <3 Rata oli aika vaikea, enkä sitä enää osannut edes piirtää, mutta selvitettiin kuitenkin lopulta kaikki kohdat kunnialla. Parhaiten meillä toimii sylivekit, niistot, jaakotukset ja kaikennäköiset kikkailut, mutta saatiin harjoitella myös tavallista pyöräyttämistä. Se on kuulemma jonkun jenkki vertailun mukaan nopeampi useimmilla koirilla, ties vaikka Moonallakin kun treenaillaan, onhan se hyvä osata erilaisia tapoja. Siinä koira saa hypätä vähän laajemmalla kaarella, mutta vauhti säilyy ja pystyy itse liikkumaan samalla eteenpäin. Nyt se vauhtipyöräytys tuntui kuitenkin ihan kamalalta itselle, ja koirakin kaarsi ties mistä. Saatiin myös läksyksi harjoitella törkkäsyjä esim. takaa kiertoon, sillä jossain tapauksissa voi olla hyötyä että koira saa törkkästyä vähän väljemmin takaa kiertoon, ja nyt Moona tuppaa muutenkin hyppäämään niin kiinni siivekkeessä, että rimat on vaarassa kolista. Tykkään kyllä niin tuosta agipedosta, tuntuu että tää on ihan Moonan ykköslaji, vaikka onkin alkuun ollut kaikista vaikeinta. Toivottavasti tauon jälkeen on yhtä hyvä touchi.

La illalla oltiin vielä tokoilemassa, ja Moo oli aika löysä. Johtui varmasti siitä yskästä, joka alkoi heti su aamuna.. Toivottavasti ei kovin Mooneen tartutettu tätä riivausta lauantaina :(

Eilen pikkusen kaukoja. Kaikki muut vaihdot alkaa olla varmoja, paitsi seiso-istu. Siinä sattuu aika usein virhettä, eli takajalat liikkuu eteenpäin, tai sitten se päätyy vähän vinoon vaikka jalat pysyiskin maassa. Ja rauhallisestihan se tekee nuo kaikki, mutta mulle onkin nyt ainoa kriteeri se takajalkojen liikkumattomuus. Vauhti kasvaa jos kasvaa, kun liike on varmempi.

© Henriikka Havukunnas

Kiireistä on ollut, siksi on päivittely jäänyt. Tapahtuu niin paljon, ettei millään jaksaisi niitä pistää ylös, kun asioita on niin paljon. Sitten ne omat oivalluksetkin unohtuu jonnekin, höh.

Mutta iloisin uutinen on Rasmuksen nollavoitto kolmosissa. Siis mitäh? Niin että ensimmäinen nolla kolmosista ja voitto kaupanpäälle? Vaikeaa uskoa, mutta totta. Kisaajia oli vähän, ja nollia vain kaksi. Fiilis oli mitä mahtavin, vaikka luulin että tultiin viitosella maaliin, mutta ei siitä puomin alastulosta tullutkaan sitten virhettä. Oli kyllä mukavaa mennä vanhan tutun Rasmun kanssa, tuntui niin turvalliselta. Ei paineistunut kontakteilla ei, mutta ne oli kyllä aika piip. Mutta ihan tietoisesti hylkäsin ne 2on2offit, pääasia että on kivaa. Videotakin on katsottavaksi tältä paremmalta radalta, huonompaa en laittanut, ettei tarvii sitä muistella ;) Kiitos videoinnista Gunnelille!

Moonallakin oli kisat, ja kartutettiin hyllysaldoa kahdella. Moona oli oikeen hyvä, lähdössä istumis tappelut vaihdettiin hipsimis seisomiseen, enkä kadu. Se istumaan pakottaminen vain kiihdytti sitä, ja lopulta oltiin molemmat ärsyyntyneessä mielentilassa, se ei ollut hyvä se. Olis sen saanut rauhallisestikin vaadittua istumaan, mutta kiireessä kisoissa se ei onnistunut, kun ei ole aikaa siellä rauhassa vaatia. Tavallaan nyt luovutin sille, mutta joskus on vain parempi jatkaa matkaa sopuisasti, ilman että tekee kaikesta niin suurta numeroa. Se seisoo nyt suurinpiirtein siinä mihin jää, ja sillä hyvä. Ekalta radalta jäi oikeen hyvä fiilis, vaikka kahdessa paikassa vaihtui suunnitelmat, en osannut viskiä, enkä kerennyt todellakaan sylivekkaamaan lopussa, mutta vaikka olin huono enkä osannut, niin Moona odotti kiltisti mun ohjeita, eikä sinkoillut miten sattuu. Toisella radalla sama alku, ja mokasin sen siis kummallakin radalla, tyhmä minä en tajunnut, että olis pitänyt olla ykkösen ja kakkosen välissä ottamassa vastaan, että rytmis pelittäis, mutta ei voi vaan mitään enää. Lisäksi hätäinen vekki vei Moonan A:n sijasta puomille, että peukut mulle taas siitäkin. Samoin putken jälkeen juoksin jossa ihan väärällä linjalla, ja pilasin sujuvan irtoamisen putken jälkeen hypyille. Olihan siinä oikein hyviäkin kohtia, ja Moona antoi taas parhaansa. Se Moonan panos kyllä lämmitti mieltä, eikä oma surkeuskaan hirveästi harmittanut. Kehityn ihan varmasti kun saadaan vain kisoja alle, ja opin pikkuhiljaa arvioimaan mihin on mahdollista ehtiä. Pikkuhiljaa vain eteenpäin, kyllä vielä joskus kaikki asiat saadaan onnistumaan samalla radalla ;) Tästäkin on video, kiitos Inarille kuvailusta. picasaweb.google.com/105366327241762753903/20120129_AgilityLohja_SenniJaMoona

Liuhtojen treenit on menneet myös oikein hyvin. Siellä aina huomaa kuinka kokematon on vielä ohjaajana, mutta samalla saa myös onnistumisia, ja jopa kehujakin. Treenilista kasvaa, ja uusia ajatuksia herää. Kuinka mukavaa, ja enää 4 kertaa jäljellä :( Eilen Moona sai olla kentän laidalla häkissä pakkasen takia, ja vähän etukäteen pelkäsin miten se siellä on tällä kertaa, kiljuu vai nukuu?? Mutta se oli ihan kiltisti ja rauhassa, tein uuden huomion. Jos sitä vähänkään pakottaa menemään häkkiin, se saa siellä raivarin, metallihäkistä vääntyy melkein ovi sisään ja moona pääsee karkuun. Jos taas rauhassa pyydän sen menmään sinne, ilman hermostumista ja kiirettä, enkä anna sille muita vaihtoehtoja, niin se lopulta menee sinne nöyränä ja tyytyväisenä, ja käy maate. N. 5min odottelin eilen päättäväisesti, että se itse tekee valinnan mennä häkkiin, ovi kiinni sillä hyvä. Siellä se nukkui yli tunnin, vaikka vieressä mentiin agilityä. Sitten tuli tyytyväisenä lämppäämään, oi ja voi. Oliko se sittenkin näin helppoa, tarvittiin vain pieni henkinen ylivoima? Ja näitä tilanteita meillä riittää, ennen otin sen pannasta tassupesulle ja olihan se aika tappelua. Nykyään riittää yksi päättäväinen tule, ja se menee sisomaan kiltisti pesuhuoneeseen, eikä jalkaansa liikauta ennenkuin suihkuttelu on hoidettu, ei tarvitse pitää pannasta kiinni, ati kummankaan hermostua. Sama kynsienleikkuussa, se on ollut meillä aika haastava prosessi, koira tempoo ja panikoi, itsellä kiehuu kun tassut vaan viuhuu eikä leikkuu onnistu. viimeksi laitoin Moonan nätisti kyljelleen, pidin sitä rauhassa aina kun tassu alkoi huitoa, unohdin kiireen, tässä ollaan vaikka koko päivä jos on tarvis. Kynnet oli leikattu nopeammin kuin koskaan ennen. Aina sanotaan että koirat pitää kasvattaa kovin mustavalkoisesti, mikä on tietenkin ihan totta, mutta ainakin Moona osaa näköjään olla hyvin mustavalkoinen. Kun vain itsekin aina olisi.

Moona on jotenkin ollut outo juoksun jälkeen. Treeneissä on alkuun hirveät kierrokset, ja varmaan jokaisissa tokotreeneissä on nyt käynyt kerran kunnolla käteen hampaat. Sitten lopussa se on aina ihan puhki koko koira, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan kun se päästäis kaikki energiansa kerralla veks, ja sitten taantuisi. Kokeenomaisessa se haukku liikkeiden välissä vireen nostatus palkitsemisesta, mutta saattaa johtua ihan muustakin haukkumisen tahattomasta sallimisesta, en tiedä. Olen nyt kieltänyt siitä kun ollaan harjoiteltu kehuihin reagoimista, kyllä se pystyy sen vireen pistämään tekemiseenkin, niinkuin ennenkin. Ei sillä kuitenkaan mitään ääntelyongelmaa ole esiintynyt ennen tätä. Tykkäis vaan haukkua, ja harmi kun joutuu sit kieltämään kesken kehujen :( En tiiä.. Tai sit pitäis vain kehua tosi hillitysti. Muuten liikkeille kuuluu hyvää, ongelmia on ollut metskussa, kaukoissa ja tunnarissa, mutta paremmalla puolella ollaan jo. kaukotkin sujuu ruokakuppipalkalla paremmin kuin koskaan, vähän aikaa sitten kaukopalkka vain häiritsi sitä, kun ajatus olisi ollut puoliksi palkassa ja puoliksi tekemisessä, nyt sillä naksahti jotenkin, että tekee täysillä keskittyneesti ennen vapautusta syömään. Juoksin jälkeinen outouskin on jo katoamassa toivottavasti. Ei ne koira ole koneita ei, pitää ymmärtää..

Viime hakuiluissa ei ollut tietoakaan edellis kerran oudosta käytöksestä, niinkuin arvelinkin kaiken sen ärsyyntymisen keskellä. otettiin mukava treeni ennen taukoa, ensimmäin tyhjä, tosi hieno laatikko pisto, vaikka vähän vielä kummastuttaa kun siellä ei ole ketään piilossa, eikö aina pidäkään löytää joku? Toiselle puolelle valmis, hyvin löytyi, ja kolmas äänellä, ettei vaan palaa etsimään jo tarkistetulle alueella, ja hyvin löytyi taas. Oltiin vierailemassa hi-han treeneissä, joten vieras maasto ja vieraat maalimiehet, hyvin meni siis. Kaksi ilmaisutreeniä on myös ollut, ja viimekerralla meni jo oikein hyvin, niinkuin joskus ennenkin. Otti itse rullan maasta, ja ajatus oli kirkkaan selvänä mielessä, ei oikomista. Lisäksi edistystä siinä, että ukot peitteiden alla, eikä ottanut kertaakaan kiintorullaa suuhun. Joskuhan oli se, että poimi rullan suuhun jo juostessaan näkyvälle ukolle kentällä, nyt ottaa siis irtorullan, ja toivottavasti älyää sitten sen kiintorullankin oton, kun sen aika koittaa.

Esineitä tehtiin myös pari kertaa, ohuita hyvin tallattuja kaistaleita pellolle ja harvaan metsään. Kerran oli valmiit ei mun koskemat esineet, ja ne löytyi, jee. Muuten on ollut ihan omia esineitä lenkin sivussa tehtynä.

Nyt juuri kaikki tuntuu kovin hyvältä, ei ole paniikkia mistään typerästä tokoliikkeesta, agilityn kuumumisesta, vaikeudesta ymmärtää haun monimutkaisia kuvioita, tai sitten muutenvain Moonan käytöksestä tai omasta osaamattomuudestani. Tuntuu että kaikki sujuu, ja hiljalleen menee eteenpäin omalla tahdilla. Nautin tästä hetkestä, sillä ongelmia tulee varmasti taas pian johonkin, niinkuin aina.

Olin tänään seurailemassa toko koetta ihan huvikseen, ja melkein tekisi itsekin mieli jo mennä, mutta ehkä nyt ei ihan. Ehkä hullua edes haluta mennä sinne kehään tärisemään, ja elää stressissä pahimmassa tapauksessa viikkoja ennen koetta. Voittajan liikkeet on aika hyvällä mallilla, mutta jostain syystä tuntuu ettei mikään ole kuitenkaan varmaa. Tunnaria on tehty hyvin hyvin vähän, ja kaukoja myös vaikaeammissa olosuhteissa. Ruutu on mitä on, pa kaikenpäälle vielä vinottaa. Hittolainen. Ihan älyttömästi tekemistä, että noi edellämainitut olisivat häiriövarmoja. Sitten liikkeiden lisäksi vielä se kokonaisuus, milloin me sitä päästään treenaamaan. Hallille pitäis päästä tekemään ihan koemaista treeniä, ehkä se järjestyy vielä, kunhan ne liikkeet ensin. Ehkä se tästä lähtee kun on juoksutauko ohitse..

Tänään on tehty kaukoja sisällä muutamaan otteeseen, ja on mennyt aika hyvin. Palkkailen vielä melkein joka vaihdosta, mutta kaikki vaihdot nyt kotiolosuhteissa menee useimmiten puhtaasti. Vasen takajalka vaan elää välillä ihan omaa elämäänsä, luisuu joissain vaihdoissa kumallisesti taaksepäin, miten sitä nyt sitten korjaa.. Kokeiltiin tänään ihan oikeankin pituinen sarja istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan, eikä kyllä liikkunut senttiäkään, milleistä en mene vannomaan. Sitten on taas asia erikseen miten hallilla, kun voi vire olla korkeampi. Sivulletuloja otin myös satsin, ja tuntui ettei vinottaisi niin paljon, mutta mene ja tiedä sitten miten on oikeasti asian laita. Että semmosta puuhanurkkaa tänään.

Rasseli pääsi hallille tokoilemaan, ja meidän treeni alkoikin aika koomisesti. Sain mahtavan idean testata miten pk A sujuisi, eikä ihan sujunut ei. Hyppäsi vauhdilla kyytiin, mutta kun etujalat oli toisella puolen iski pupu pöksyyn: "Hui, mamma miten luulet että pääsen täältä harjalta pois?? :(" Siinä se nökötti surkeana, kauhusta jäykistyneenä. Henkka tuli sitten nostamaan ja työntämään, minä vedin, niin ei tarvinnut sinne asumaan jäädä. Eipä siinä sit mitään, Rasmu oli kovin iloinen kun pääsi alas. Tehtiin hyppyä ilman houkuttelevia apuja, ennakolta kyllä virittelin tulevaan. Pariin kertaan ei ihan tajunnut ekasta käskystä hypätä, napitti vain hassusti niistä, mutta kolme hyvää hyppäämistä saatiin niin, että palkka lensi taskusta vasta kun Rasse oli hypyn yli, ja kerran jopa seis käskyllä pysäytyin sen sinne seisomaan hetkeksi. Muutkin jutut meni aika hyvin, että hyvä Rasmuli!

Rasmus on saanut treenata jokaisissa Moonan treeneissä, paitsi sporttiksella aksassa kun sinne saa juoksussakin mennä. Eli Rasmuksesta on tullut nyt ihan aito tokokoira ;D Ollaan treenattu sen kanssa vaikka mitä, ja onnistuttukin niissä mitä on tehty. Seuruussa on imutettu nakilla, ja sivulletuloa otettu myös. Käsiapu on vaan pinttynyt siihen kiinni.. Liikkeestä maahanmenon se tekee kivasti, joskin reagoi käskyyn vähän hitaanlaisesti, mutta itse toiminto on ihan ok. Liikkeestä seisomista on aloitettu käsi avustuksella, ja jopa noutoa ollaan tehty. Ennen kokeilemista ajattelin, että Rasmuksella ei varmasti koskaan saa kapulaa suuhun, mutta väärässä olin. Vauhtinoutona tarttui heti kapulaan, ja palkkasin vauhdista. Pito onnistuu paremmin kuin hyvin, se oikein kahmaisee kapulan suuhunsa. Paikkamakuuta tehtiin ryhmässä tokaa kertaa, ja se oli siellä kuin patsas konsanaan. Hyppy sujuu hyvin, mutta seisomista se ei osaa. Luoksetulo pienellä käsiavulla hyvä. Rasmus on aika passeli toko koira, ja voi kun se niin tykkää tehdä mun kanssa. Taidan ottaa sitä ihan useamminkin tokoilemaan, myös kun Moonan juoksu on ohi. Aina sanon ettei rasmuksesta mitään tule tokossa, mutta kun saatiin vähän veuvoja, niin johan alkoi sujumaan ne vaikeampiekin juttujen opettelut. En vaan osaa, kun Moonalle olen liikkeet opettanut niin täysin eri tekniikalla. Vaikka Rasmus ottaakin painetta hyvin herkästi, niin hyviä puolia on myös. Se palkkautuu namuista, palloista, taistelusta, tai vaikka ihan kehuista, ja yrittää kovasti tehdä parhaansa. Patukoilla on nyt leikitty vaiteluksi palloista, ja se taistelee yllättävän hyvin. Ote on hyvä, eikä varmaan anna lelusta periksi, voitettuaan on niin ylpeää poikaa että.

Moonan kanssa on nyt käyty kahdet Liuhtojen treenit kahdeksasta, ja hyvin on kulkenut. Treenit kestää kaksi tuntia per kerta, ja ryhmässä 5 koirakkoa. Joka toinen kerta on Timo, ja toinen Tuulia. Radat on olleet ihan älyttömän kivoja, sopivan haastavia, muttei liian vaikeita. Käydään rata läpi aina yhdessä, ja siitä on kyllä todella hyötyä. Ja treeniaikaa on myös ruhtinaallisesti. Kouluttajista pidän kovasti, ja halli on mukavan tilava. Ihan luksusta siis. Ekalla kerralla mentiin rata Timon suunnittelemien ohjauksien mukaan, ja joitain kohtia joutui sitten tekemään oman mukavuusalueen ulkopuolella. Hyvä vaan. Koira piti irrotta takaa leikkauksen jälkeen kauas hypylle, ja Moona irtosikin hieman liikaa, heh. Saksalainen ei pelittänyt, ja Moona laskeutui liian kauas, näitä pitäis treenata. Niistoja oli paljon, ja ne toimi hvin. Timo sanoikin, että ovat oikein mallikkaita nyt. (Saatiin viimeksi yksärillä kotiläksyksi..) Lopussa oli pari persjättöä hypyillä, ja ihan huimaa että ehdin juosta Moonan edellä niissä. Eilen oli sitten Tuulia kouluttamassa, ja omasta väsymyksestä huolimatta selvittiin ihan kunnialla treenistä. Nyt sai valita omia vaihtoehtoja, ja lintsasin heti alussa ja ohjasin 3. hypyn japanilaisella, enkä saksalaisella. En halunnut millään jäädä hinkkaamaan sitä.. Alussa roiski rimoja kun yritin kiirehtiä 3. valssaamaan, mutta kun maltoin ohjata rauhassa, niin rimat pysyi. Vekkasin keppejä ennen olevalle hypylle, joten oli vaikeuksia saada koira oikeaan väliin kepeille vasemmalta puolelta, sain kuitenkin toimimaan kun helpotin linjaa. Keppikulmat reeniin.. Kokonaisuudessaa meni oikein hienosti kummallakin, ja lopulta saatiin kaikki onnaamaan. Aikaa jäi jopa hieman ylikin, ja Moona raasu oli niin puhki kuin olla ja voi, vaikka piti juomataukojakin välissä. Mä sain läksyksi, että rataantutustumisissa jo kiinnitän huomiota siihen, etten missään vaiheessa ole koira juoksulinjalla, niitä kävi nyt pari kertaa, että tungin Moonan pois linjalta. Moona sai kovasti kehuja taas, ja jopa minäkin omasta liikkumisesta. Mut onhan se Moona vaan aika hieno, hyvä siitä tulee, tai meistä tulee :)

Eilinen treeni:

Täänään vähän tokoiltiin pihalla, ja kuvasin ihan videotakin. Siitä näkee ihan realistisesti taas miten asiat on just nyt. Luoksarin stopeissa on nyt tuollainen ei niin hieno tekniikka, mutta ei se nyt mun mielestä pahakaan ole. Tolla tekniikalla se pystyy pysähtymään vähän nopeamminkin jos pohja on hyvä, mutta noi on nyt ehkä sellaista normi Moonaa. Puun kierto linjaa on käytetty paljon, ja se on harmivain jo senverran kova, ettei pito ole parhain. Tiellä tulee vielä huonommat stopit, kun se varoo liukkautta. Eilen vasta tein tämän hyvin yksinkertaisen havainnon, että heureka vaan. Ei siis stoppeja liukkaallaa ei... Ja antaa ton tekniikan nyt vaan olla, ehkä se siitä vielä nopeutuu. Luoksari voisi olla ehkä hitusen myös vauhdikkaampi, muttei tuokaan nyt niin huono ole. Maahanmenot myös ok. Jäävissä seisomonen hyvä, ja maahanmeno myös ok, istumisessa pyllyllä vähän kestää, mutta seuraillaan. Tunnari aika hyvä, olen siihen tyytyväinen. Tarkoituksella sijoittelin omat niin, että joutuu ensin nuuskimaan muita, ja oikeasti tekemään edes vähän töitä sillä nenulla. Vire on aika korkea, ja voipi olla että siitä joskus tulee ongelmaa, en tiedä kyllä. Yhdessä otin palautuksen, ja kovin kauas jäi. Saatiin tämä jo korjattua ennen taukoa tunnarista, mutta nyt on unohtunut, tai lähinnä siinä on luultavasti pieni epävarmuus taustalla. Kerran jo tätä korjailtiin, joten eiköhän nytkin onnistu. Jos usein on niin, että tauon jälkeen koira tekee yllättäen paremmin, kun ajatukset on saaneet muhia, niin meillä ei ole noin. Asiat paranee hinkkaamalla ja treenaamalla, tauko tuo mukanaan vain ylimääräisiä kierroksia, ja takapakkia tulee väistämättä himpun verran. Näin niis ainakin tokon osalta, tauko saa vaan liikkeitä rempalleen, vaikka toki ne saa uudelleen kerittyä kasaan nopeasti taas. Vaikka tekniikaassa onkin parantamisen varaa, niin ainakaan Moona ei mokannut kertaakaan tänään, aina oikea asento ja tunnari palikka. Tarkka plikka.

Ja juu-u, tuosta pienestä suloisesta paimenesta on kyse. Se on niin hauska kaikessa älykkyydessään, voisi vaikka kirjoittaa kirjan: "Miten koulutat omistajasi". Niinhän sitä sanotaan, että bc oppii kyllä vedättämään hömelöä omistajaa vaikka 6-0, ja tottahan se onkin.

Tänään oli taas hauska tilanne ilmaisu treeneissä, kun Moona yritti juksuttaa vähän kaikkia. Mentiin aukeaan mettään, jossa neljä ilmaisua ihan näkyvillä ukoilla. Ei siis tarkoituksena etsiä mitään vielä. Ensimmäisellä muuten hyvä, mutta räki rullan metriä ennen suusta, yleensä luovuttaa kovin nätisti eteentulo asennossa. Odotin että itse hoksaisi korjata sen, muttei mitään yritystä edes vaikka kuinka rullaa osoittelin, ei ollut sitä huomaavinaankaan. Sorruin antamaan käskyn tuo, ja sit toikin. Näyttö hyvä säädöistä huolimatta. Sitten seuraava toiselle puolelle, en nähnyt ihan mitä siellä tapahtui, kun ehdin etenemään aika paljon. Ei ollut kuulemma suostunut ottamaan rullaa, ja maalimies oli sitten auttanut luonnollisesti. Oli pudottanut rullan melkein heti, ja maalimies oli sitten ystävällisesti käynyt nostamassa sen Moonalle. Mietin kyllä että olisin ohjeistanut maalit niin, ettei rullan kanssa saa auttaa ollenkaan, kun on muutamissa viime treeneissä päässyt käymään niin, että jos ei heti hoksaa ottaa, niin maalimiehet auttaa sille rullan suuhun. Hyvä minä, kun en muistanut sit ohjeistaa maalimiehiä tästä heti. . Sanoin tuo ennen kuin ehti räkäisemään, jotta ede rullantuonti onnais, näyttö hyvä. Kolmosella ei taas ollut ongelmaa rullan ottamisella, olihan se aikaisemminkin sen puolen maalilta sen ongelmitta ottanut, vaikka samanlailla oli sielläkin maassa irtaallaan. Räkäs taas rullan metrin päähän, eikä yrittänytkään korjata, uusin koko lähetyksen, ja toi sitten oikein tiiviisti eteen sen, näyttö taas hyvä. Olis varmaan heti ekalla pitänyt korjata, se osaa kyllä, yrittää vain oikoa. Sitten taas nelonen sillä maalimiehellä, joka ei äsken onnistunut. Nyt oli suunnitelma, että maalimies passiivinen. Ja niinhän siinä yllätys yllätys kävikin, että ei millään olis ottanut rullaa. Etenin ja huutelin Moonaa, mitään ei kuulunut. odotin ehkä 5min, ja palailin lähemmäs katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ei mitään, Moona seisoo hölmönä maalimiehellä odottaen apuja, ei auttanut ei. Sanoin ihan että ohhoh, nyt ei kyllä mee ihan nuin, ja Moona tulikin sieltä sitten mun luokse. Uusi lähetys eikä minkäänlaista ongelmaa rullan otossa, ei edes pientä miettimistä mitä pitäis tehdä, voi pientä huijaria. Näyttö taas hyvä, ja siihen olikin kiva lopettaa. Joutui pieni raskaan työn raataja tehdä ihan itse palkan eteen töitä. Kyllähän tuo kovasti tykkää hommia tehdä, mutta jostain syystä se välillä puijaa. Varmaan niin kova kiire saada palkka, ettei millään malta olla huolellinen. Yrittää päästä helpolla, ja on huomannut että se toimii. Usein saa vähän helpotusta, kun pitäisi vain antaa miettiä ihan omilla aivoilla. Samahan oli siinä metalli noudossa, asteittain se huijasi mut antamaan sille palkan kuonkosketuksesta, vaikka aiemmin osasi noutaa koko kapulan, huonolla otteella tosin silloin. Mutta juu, oletan, että enskerralla menis ilmaisutkin ihan putkeen tän taistelun jälkeen. On se vaan niin hupaisa otus :)

Arkikäytös on ollut myös pohdinnan alla. Yleisesti Moona on tosi kiltti koira, eikä tuhmaile, mutta on myös niitä tilanteita, joissa hallittavuus vois olla paljon parempi. Esim juuri koirien kohtaaminen metsässä, en luota siihen aina niin paljon, etten laittaisi sitä varmuuden vuoksi hihnaan, ja noiden naapurin koirien luo se on karkaillutkin. Treeneissä se saalistaa agility koiria, ja tuijottelee muita, ja vastaa murinaan häntä pystyssä, rinta rottingilla. Muita koiria ei päästä lähelle jne. Yksi treenikaveri ehdotti meille vakavasti jääkautta, sillä meillä ei johtajuus asiat ole kaiketi kunnossa. Mietin kyllä hetken, mutta ei. Yleisesti Moona kuuntelee tosi hyvin, tulee kutsusta salamana luokse, menee lenkillä vapaana, ja hienovaraisellakin huomautuksella kulkee nätisti mun takana. Ei vedä hihnassa, ja odottaa ovista kulkemiseen lupaa jos niin pyydän. Enää ei ole yleisesti sitä sääntöä, kun unohdin sen aina itse. Se väistää pois tieltä, ei pompi sohvilla jne. Ja kun olen asiaa pohtinut, niin en taida edes uskoa noihin johtajuusteorioihin ja jääkausiin. En ole myöskään pelkän palkitsemis koulutuksen kannalla. Jotenkin liian radikaaleja ääripäitä, valitsen mielummin jotain siltä väliltä. Palkitsen alkuun, ja kerron miten pitää toimia, kun osataan, niin voi jo vaatia tekemään, ja palkkaa tippuu vain satunnaisesti. Esim. lenkeillä Moonan on nyt välillä tultava lähelle kävelemään, ja palkkana siitä on päästä takaisin juoksemaan. Jos ei tottele, on tätäkin pari kertaa yrittänyt, niin tulee ihan vihainen kielto. Sitten tottelee taas. Toki voisi ihan palkkaankin perustaa, mutta sitten meillä on ainakin ongelmana se, että Moona näkee asian niin, että tottelee jos palkka on haluttava. Jos pitää valita jänis, vai namia, niin ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsee. Nälkäisenä on tehnyt niinkin, että hakee pikapikaa namun, jonka jälkeen säntää jäniksen perään :D Mulla pitää siis olla jonkinlainen päättäjän asema, toteltava on ihan vain koska täytyy, ei vain palkan takia. Tällä viikolla ohitettiin räyhäävä staffi tms. ihan parin metrin päästä lenkkipolulla, ja molemmat koirat vapaana vierellä, ei nakkeja, ei houkutteluja, vain napakka mukana käsky. Olin niin ylpeä, vaikka asian pitäis olla kai ihan itsestäänselvyys :) Agilityn jahtaamiseen olen myös puuttunut, vähän jyrkemmin keinoin tosin.. Olen niin iloinen, että saatin tähän apua! Katsotaan mihin edistytään, toivottavasti jonain päivänä ei tarvitsisi olla sen kanssa niin varuillaan, tai kuunnella sitä räkytystä.. Kyllä se vaan pystyy hillitsemään itsensä, mutta oli tässäkin asiassa päässyt uunoa omistajaansa huijaamaan.

Rasse

- Yksi nollatulos agilitystä. Treenataan hyvällä fiiliksellä lyhyitä pätkiä, ja selkeytetään kontakteja. Ja että päästäis sinne kisoihin :)

- Käydään mahd. rallytoko kisat. Jos päästään johonkin rallytoko kurssille vain, niin voisi olla mukavaa treenata, ja realistiseti mahdollistakin. Toisin kuin toko..

- Pysyä terveenä.

Ja mainittakoon tähän vielä, että Rasmuksen arkikäytös on todella hyvää nykyään, ja varsinkin tämän vuoden aikana parantunut huimasti. Ei ikinä vouhkaa enää mun kanssa lenkillä, tai rähise vastaantuleville koirille, tai hauku pelottaville asioille. Ainoastaan pienen pientä ininää kuuluu koiran ohittaessa, joka lähinnä haittaa Moonaa..

Moona

- Paljon kisoja, ja sujuvia ratoja agilityssa. Kisataan aktiivisesti, ja koitetaan löytää hyvää rutiinia kisaamiseen. Rutiinin kanssa tulee toivottavasti jonkinlaista tasaisuutta meidän kisa suorituksiin. Treenataan monipuolisesti, ja haetaan uusia näkökulmia erilaisilta kouluttajilta. Hyppytekniikkaa treenataan itse aktiivisemmin, ja keväällä yritetään päästä Vapun oppiin esim. johonkin kurssille. Moona saa opetella Trkmanin cik and cap käännöksiä, ehkä tilaan myös sen dvd:n avuksi.

- Voi1 Tokoon ihan tulostavoite, koska se on varmasti saavutettavissa laadukkaalla treenaamisella. Loppu keväästi toivottavasti jo kokeeseen, ja nyt on tokon treenaaminen etusijalla. Suunnittelen tarkasti kaikki perus treenit, ja kisanomaisia yritetään tehdä myös paljon, heti kun liikkeet on paremmin kasassa. Edetään kuitenkin rauhassa, ja pyritään täydellisyyteen. Jos/kun tavoite saavutetaan ennen syksyä jätetään toko tauolle, jos vähänkään siltä tuntuu. Tauon jälkeen EVLää pakettiin. Jos ei saada heti ykköstä, niin kisataan tk3 verran, ja harjoitellaan kisaamista.

- BH Paikkamakuu kuntoon!!!!!! Jos menee hyvin, niin jo keväällä katsellaan koetta, tai sitten kesällä.

- Avoimesta kuma htm:sta ja alokkaasta freestylessa. Kovat on tavoitteet koiratanssin osalta, mutta tykkäsin kovasti lajista. Nämä menee luultavasti syksylle, mutta aloitetaan tehotreenaus heti kun tokon osalta VOi1 on saavutettu. Silloin olen jo varmaan kyllästynyt tokoon väliaikaisesti. Opetellaan kuitenkin koko ajan uusia positioita, ja ehkä jokunen temppu myös lisää. Ja hiotaan niitä vanhoja myös. Musiikkeja on jo mietitty ohjelmiin, ja koreografiaa myös. Ideana tehdä tarkkaa työtä niin kuin tokossa, ja htm:ään varsinkin loppuun hiottu taidokas ohjelma.

- Haussa kisavalmiiksi. Jos tuntuu varmalta ja bh-koe menee kesällä läpi, niin kokeita saatetaan(?) miettiä jo loppusyksylle. Muuten yritetään treenata samaan malliin kuin viimevuonna, ja oppia lisää lajista. Vieläkin on niin paljon epäselviä asioita, vaikka paljon paljon enemmän tiedänkin kuin vuosi sitten. Tottista treenaillaan aina välillä, niin liikkeiden pitäis olla syksystä valmiita. Esineruutu on tällä satunnais treenimäärällä myös hyvässä kunnossa syksyllä.

- Arkikäytös kuntoon. Kaikissa tilanteissa siihen ei voi luottaa, vaikka se lähes aina tottelleekin tosi hyvin. Treeneissä kyräilee välillä muita koiria, ja jos Rasmus vinkuu, niin tuijottaa muita koiria uhkaavasti ohituksissa. Naapurin koirien kanssa on käynyt paljon tilanteita, jossa Moonaa en saa yhtään hallintaan. Agikentän laidalla räyhää rataa tekeville koirille. Hihnakävely on kuitenkin nykyään ihan ok, vaikka vetämis ongelmaa oli joskus.

- Luonnetesti Pitää pian katselle tulevia testejä, ja yrittää mahtua ens vuonna mukaan.

- Silmätarkki, säännöllinen fyssari/hieronta, säännöllinen venyttely, jumppapallo temppuja. Siinä on hommaa, ja jumppapallo pitää hankkia myös. Toivotaan että Moona pysyy terveenä, eikä telo itseään mihinkään.

Senni

- Yritän olla itsekriittinen, ja kysenalaistaa omia tekemisiäni. Annan omat virheet itselleni liian helposti myös anteeksi, vaikka niitä pitäisi ehkä enemmän pohtia, ja ottaa opiksi.

- En saa kangistua samoihin kaavoihin treenaamisessa, vaan pitää miettiä asioita myös laatikon ulkopuolelta :)

- Teen myös jotain muutakin kuin töitä/treenaamista. Eli opiskelua pitäisi miettiä..

- Suunnittelen kaikki treenit paremmin, ja kirjaan enemmän treenejä blogiin. Asioiden mietiskely on vähintäänkin yhtä tärkeää, kuin itse treenaaminenkin.

- Opetella juoksukontaktien opettamista Jerryllä. Ja treenata aksaa Nakun ja myös Jerrynkin kanssa. Ehkäpä Naku jo loppuvuodesta olis kisavalmis.

Moona on ollut tänään tosi tuhma, että sellaista joulurauhaa. Lenkillä oli "pientä" draamaa, kun en ensin naapurin koirat tuli haukkumaan meitä metsässä, jolloin sain vielä Moonan nätisti luokse, ja luulin jos niiden menneen ohi, ennenkuin Moona karkasi niiden luo. En tiedä mitä siellä tapahtui, mutta lopulta sain Moonan rääyttyä pois. Sitten lenkin päätteeksi törmättiin taas samoihin koiriin, jotka oli siis kaukana tiellä ja me metsässä vielä. Moona karkasi taas sinne rähinöinnit mielessä. En tiedä tappelivatko ne, tai sitten ne säikähtivät Moonaa ja kiljuivat sen takia. Karjuin kuin kuuroille korville, ennenkuin se tuli takaisin. Suutuin sille pikkusen, ja vaikka ei ole tapana kurittaa fyysisesti ikinä Moonaa, niin ravistelin sitä kyllä pahasti, ja huusin sen korvaan + häädin vielä lopuksi hihnan heilauttelemana metsään, omat hermot petti totaalisesti :/  Että näin sitten. Rasmus hukkui siinä hötäkässä, ja naapuri koirineenkin katosi paikalta. Rasmus oli onneksi vain karannut kotiin, kun se ei kestä jos on vihainen. Moona palasi mun perään metsästä, kun kutsuin sen mukaan, ei ilman houkuttelua uskaltanut tulla, ja teki toko seuraamista koko matkan kotiin, eikä siis ollut hihnassa, tai käskyn alla. Kertaakaan ei pudottanut kontaktia, vaikka sanoin että mene pois, ja vierestä meni autoja ja pihoilla oli ihmisiä. Miksi ihmeessä se reagoi näin? Ja kivaa käytöstä muutenkin, että näin hieno suhde meillä on? Hyvin luottaa Moona muhun, kun kokee tarvetta mennä haastamaan riitaa? Nää samat koirat on kyllä monesti tulleet meidän luo lenkillä, ja vain tuurilla olen saanut Moonan napattua kiinni ennen kuin se on itse puolustanut itseään. Ja siis naapurin koirat eivät ole edes mitenkään agressiivisia, vain remmirähjiä ja epävarmasti haukkujia jos tulevat metsässä vastaan. Hihnalenkillä Moona tuijottaa niitä, ja ne rähjäävät meille vastaan tullessa, ja ovat vihaisia molemmin puolin, joten ehkä tämä tilanne vaan jotenkin odotti tuloaan. Puolin ja toisin ne ovat tuolla metsässäkin päässeet karkailemaan toistensa luo, mutta ei ikinä näin pahasti ole Moona jättänyt tottelematta. Tilanne on kai pahentunut pikkuhiljaa, ja Moonan käytös vahvistunut. Sen luoksetulo on yleensä tosi tosi varma, ja jos tulee metässä koiria vastaan, niin se ennemmin välttelee kuin haastaa riitaa, paitsi näiden settereiden kanssa ei. :(

Eilen tein esineruutua kesken lenkin, ja Moona löysi mun kummatkin hanskat hyvin. Silloinkin meni naapurin koirat läheltä ohi, mutta eivät karanneet meidän luokse, niin Moonakin keskittyi hyvin esineisiin. Tänään tehtiin myös esineruutu, jonne vein pienen pahvipurkin, laitoin sen kolosta risukasan alle, jottei näkyisi kun oli ihan valkoinen. Ihmettelin kun Moona näytti nuuskivan samassa kohdassa niin kauvan, ja meinasin jopa kustua sitä pois sieltä, mutta siinähän se esine olikin, eikä Moona tietenkään tajunnut napata esinettä siitä kolosta, vaan se oli kaivanut kaikki risut ja kepit esineen päältä pois, enpä taaskaan ajatellut.. Esine oli ihan takarajalla niin en nähnyt sinne kunnolla.. Ainakin esinemotivaatio on siis hyvä :) Ja vitsi että se lähtee hienosti etsimään, ihan jännittyneenä metsään tuijottaen odottaa lupaa lähteä. Rasmuksen mukana olo saa sille kiireen päälle, ja se kiire tulee nimenomaan siihen haisteluun myös, eikä vain juoksemiseen, tosi hyvä. Jotain hyvääkin sentään meidän lenkissä.

Niin, ja mä sain aika päheen joululahjan :o) Puiset A:n ja puomin, sekä alumiinisen keinun + vielä hyvän putken! Toimitetaan tammikuussa, ja kuvat oli paketissa. Niin siistiä!

Ahkerana taas täällä kirjaamassa tokotreenejä. Yritetään nyt oikeasti saada niitä liikkeitä kuntoon. Torstaina mentiin myöhäisvuoroon hallille treenailemaan Myy bortsun ja ohjaajansa kanssa. On kyllä niin luksusta treenailla puhtaassa, kuivassa ja lämpimässä, onneksi on Veikkolassa noin mukava halli.

Moonalle olin suunnitellut jo kotona treenattavaa, joten saatiin tehokkaasti treenattua nopeasti kaikki tärkeät asiat. Ensin tyhmää metallia, joka ei ollut tällä kertaa yhtään tyhmä Moonan mielestä. Treeni on siis tuottanut jo tulosta tässä asiassa. Ensin 2 x vauhtinouto, uskaltaisin sanoa, ettei ote ollut ihan niin huono kuin viime kerralla. En kuullut niin paljon kilinää. Sitten muutama toisto otetta, ja saatiin jo monia askelia tiukalla purennalla, jee. Sitten luoksetuola palasissa, ja merkit oli myös maassa. Ei välittänyt merkeistä pätkääkään, ja tuli ihan täysillä. Kumpaakin stoppia tuli yksi kappale koko luoksari treenin aikana, stopit ei mitään parasta Moonaa, koska nyt se ei niitä ollenkaan ennakoi, niinkuin ennen. Ei olleet kuitenkaan kovin huonojakaan, mutta kovasta vauhdista pitää näitä treenata paljon, uskon että nopeutuvat ihan itsestään, kun alkavat tulla selkäytimestä. Vaihdoin palkan nyt pieneen palloon, se näyttää olevan melkeinpä lemppari lelu tällä hetkellä. Sitten vähän seuraamista, jossa oli tarkoitus harjoitella liikkurin häiriötä. Moona ei kuitenkaan häiriintynyt, kun ei käynyt silloin niin kuumana, joten piti vähän vaikeuttaa ja laittaa liikkuri pomppimaan meidän edestä, jotta sain sen mokaamaan. Uudella yrityksellä piti sitten kontaktin tosi hienosti, johon lopetettiin seuruut. Loppuun vielä yksi tunnari uhkarohkeasti, en tiennyt yhtään onnistuisiko vai ei, mutta onnistui ihan ok kuitenkin. Liikkuri vei kapulat ihan normaalisti, olivat vaaka rivissä. Sitten kävelin itse lähelle kapuloita ja vapautin Moonan etsimään. Hirveällä vauhdilla tuli kapuloille, mutta onnistui kuitenkin hienosti löytämään omansa. Nostosta heti naks ja palkkaa.

Loppuun vielä vähän agilityä, ja Moona sai vain opetella kääntymistä niistä niistoista. Toisin päin käytti hyvin kroppaa, ja kokosi ennen hyppyä. Toinen puoli paljon vaikeapi, tuli monta kertaa jarrusta huolimatta läpi, ja vain kerran tai kaksi sain sen hyppäämään oikein. Blääh..

Moona sai olla taas viereisessä huoneessa häkissä sillävälin, kun autoin Myyn kanssa, ja ääntäkään ei kuulunut sieltä! Katsoin ikkunasta, ja Moona nukkui kippuralla häkissään, vaikka seinän toisella puolella toinen koira sai treenata. Hyvä Moo, tekemisen välissä on ihan sallittua myös rauhoittua!

Eilen Moona sai ihan täyden lepopäivän, ilman lenkin lenkkiä. Pihalla saivat riehua Rasmun kanssa, mutta muuten piti vain löysäillä. Tänään käytiin sit pitkä lenkki metsässä, ja voi kun koirat nauttivat. Harvassa on nykyään valoisalla tehtävät metsälenkit. Rasse painoi örähdellen tappomeiningillä Moonan perässä, ja Moona vain liisi kevyesti ryteikköjen läpi. Olis varmaan hienoa olla nelijalkainen eläin, ja vain juosta täysillä ympäriinsä. Tai siltä ainakin tuntuu, kun yrittää kengät mudassa lyllertää koirien perässä. Ehkä se on koirille vähän samanlaista, kuin antaa hevosen mennä täysillä itsekin nauttien vauhdin hurmasta.

Vihdoin on aikaa ja motivaatiota treenailla tokoa. Neljänä peräkkäisenä päivänä ollaan nyt treenattu jotain järkevää, ja tuntuu että ollaan edistytty vähintäänkin yhtä paljon kuin viimeisen kahden kuukauden aikana, jolloin ollaan kyllä treenattu milloin mitäkin, mutta se milloin mitäkin on ollut sitä, mitä on huvittanut aina silloin tällöin tehdä. Nyt on siis tartuttu härkää sarvista, ja treenaillaan myös etukäteen suunnitellusti niitä asioita mitkä ei suju..

Sunnuntain hallivuorolla olin päättänyt ottaa ruudun ja metallin käsittelyyn. Ruutuun hakee jo hyvin ilman alustaa, ja korjaa tarvittaessa paremmalle paikalle. Seuraavaksi erilaisia merkkejä. Metallia taidettiin tehdä parin vauhtinoudon verran, asenne hyvä, mutta ote löysä. Kapula kilisee suussa, luulis että tuntuu ikävältä hampaissa.. Tehtiin myös erikseen pitämistä, ja paikallaan ote on tiukka, jos liikkuu niin ote löystyy. Yritän saada sen nyt hoksaamaan "ota" käskyn myö liikkeen aikana tapahtuvaksi otteen tiukentamiseksi. Voisi sitten pyytää ihan liikkeessä sitä korjaamaan otetta paremmaksi. Tehtiin myös kaikenlaista muuta pientä, ja lopuksi peruuttamista ja pyörähdyksiä kaukana musta. Leikittiin toosi paljon, kun mulla oli niin hauskaa :D

Maanantaina oli vuorossa kokeenomainen treeni koulun kentällä, palkatta ei olla tehty pitkään aikaan, joten otin vain kolme liikettä. Kehätarkastus meni hyvin ilman remmiäkin. Seuruu oli ensin, ja Moona taisi olla hieman yli innokas. Alkuun pomppi ja askelsi hassusti, tosin tuo hassu askellus johtui varmasti paljosta loskasta ja lumesta, missä vaikea liikkua normaalisti. Muuten oli ihan nättiä, mutta pysähdyksissä kontakti tipahteli pahasti. Tai ehkä oikea sana ei ole tipahtelu, vaan se oli todella rauhaton, ja vilkuili nopeasti ympärilleen. Varmaan otti häiriötä vieressä kävelevästä liikkurista, mutta nämä laitetaan treeniin. Paikallaan käännökset myös rauhattomia, kääntyili yli ja korjaili nopeasti peppuaan. Liikkeestä istuminen olisi kuulemma ollut 10, ja se oli kyllä ihan älyttömän nopea. Tipahti sadasosa sekuntissa istumaan. Hyppynouto oli ihan hyvä. luovutus tiivis, mutta ei törmännyt ollenkaan. Sivulle tuli kai vähän vinoon. Vire oli niin korkea, että pelkäsin sen varastavan kapulalle heitossa. Liikkuriin käskyyn se ei reagoinut. Muutenkin vire oli tosi tosi korkea, en muista että kokeenomaisissa olisi ikinä käynyt niin kuumana. Reagoi myös kehuihin hyvin. Siirtymät oli muuten hyviä, paitsi hypylle mentäessä se tuijotti hyppyä treenaavaa Nakua. Tästä huomautin ja se lopetti. Positiivinen mieli jäi tästä treenistä, vaikka Moona voisi työskennellä hieman hallitumminkin. Tehtiin vielä keskenään seuraamista, enkä saanut sitä kontaktia katkeamaan, eli luultavasti siis johtui liikkurista, eli helppo treenata kuntoon. Otettiin myös sivulle tuloja, ja näihin tarvitsen avustajaa tai peiliä, koska joudun kääntämään paljon päätä, että nään milloin koira on täysin suora. Tehtiin myös vauhtiluoksetulo, ja ohjaaja kysyikin, että tarvitaanko me varmasti tällaista. Ja jännä kyllä, tarvitaan hyvinkin. Moonan luoksetulo on suorastaan hävettävän hidas välillä, kun se odottaa pysäyttämis käskyjä. Treenattiin vilä lopuksi lyhtypylvään kiertämistä, eikä se välillä meinannut irrota sitä kiertämään, vaan pysähty räksyttämään.. Saatiin kuitenkin kiertoja, ja palkkasin sen pallolla mun taakse. Testasin myös stoppia kiertämisestä, ja tekikin sairaan hionon, mutta harmivain valui maahan. En keronut tarpeeksi selkeästi että tuli virhe, ja se toisti sen vielä uudelleenkin. Sitten tajusin jo kertoa, että sitä ei haettu nyt, ja saatiin hino seiso stoppikin huimasta vauhdista. Lisää kiertoja, ja hyvää vauhtia tulee takaisin. Treenasin loppuun vielä Rasmunkin kanssa, ja Moona kiljui remmissä kentän laidalla :/ Rasmus oli hauska, ja teki vauhtinoutoakin pariin kertaan, otti vaan laipasta kiinni.. Pa:t alkaa onnistua hiljalleen pienemmälläkin käsivulla, ja liikkeestä maahanmenot menee hyvin, vaikka käskyyn reagointi kestääkin muutaman sekunnin.. Imutus seuraaminen ei toimi.

Tänään treenealitiin omalla pihalla tunnaria ja luoksetuloa. Pieni tauko tunnarista oli yllättäen parantanut tilannetta. Hajuttomia kapuloita se ei nooteeraa enää ollenkaan, kertaakaan ei edes yrittänyt maistaa. Alkuun piilotin kepinpätkää oikeiden palikoiden keskelle lumen alle, ja naks kun se oli palauttamassa. Sitten kokeilin ympyrämuodostelmaa, ja vasta toisella haistelukierroksella nappasi oman. Olin lähellä palikoita. Sitten pystyrivi, jossa oma ekana. Jäin itse samalla tavalla kuin noudossa, ja Moona sai nyt ekaa kertaa laukata itsenäisesti kauempana oleville kapuloille. Vauhti oli senverran kova, että se eka kapula jäi nuuskimatta, mutta haistelun paluumatkalla nappasi sen varmasti ja palautti laukalla. Aika hienoa, ottaen huomioon millä mallilla liike hetki sitten oli.. Vielä on siis toivoa saada tämä kevääksi valmiiksi. (kopkop) Sitten luoksaria, ja vauhti oli tyyliä täysillä, jee! Puunkierrosta parit stopit, eka vähän huonompi, mutta sitten parani. Looppuun myös maahanmeno, joka voisi olla paljon nopeampi, tähän paneudutaan myöhemmin. Yhdestä luoksetulosta palkkasin vasta sivulta, ja hyvin tuli sivulle. Olipa mukavat treenit.

Sisällä tein vielä kaukoja, ja yritin opettaa painonsiirtoa, kunnes kauhistuin Moonan punaista ja rähmivää silmää. Sitten soittelemaan eläinlääkärille, jonka jälkeen oikin jo kiire lähteä hallille aksan vetoon. Ehkä niitä painonsiirtoja vois tehdä nyt, (ja on muuten vaikeaa saada koira hoksaamaan..) Juuri manasin, että Moona on ollut terve koko vuoden. :(